Tampereella

9.6.2012

Eilinen matka Tampereelle venytti päiväni melkein puoleen yöhön, koska kotimatkalla poikkesimme Ideaparkiin syömään ja kiertelemään kaupoissa ja täällä kotipaikkakunnalla istuimme vielä Minnan kotona iltakahvilla jäätelön kera. Juttua riitti. Lopuksi Minnan sisko Päivi heitti minut kotiin.

Kävimme Tampereella Aila Leponiemen vastaanotolla. Hän on homeopaatti, joka käyttää terveydentilan tutkimuksessa irisanalyysiä. Sanoin heti aluksi hänelle, kun hän kyseli lääkkeitäni, että jospa en heti kerrokaan mitään vaan annan hänen ensin katsoa, mitä hän näkee. Olinhan taas aamulla ottanut Trexan-tabletin.

Olin yllättynyt, kun hän näki silmistäni sen, miten tämä sairaus on alkanut vaurioittaa elimistöäni, vaikkei hän sitä niin ilmaissut, mutta minä tulkitsin.  Oikeanpuoleinen lantion puoli oli vinossa, hän epäili jo lapsena sattunutta vaurioita, mutta minähän tiesin, että kysymyksessä oli tämä sairauteni ja puolen vuoden ontumiseni. Oikeanpuoleinen polveni on ollut se erityisen kipeä ja on arka vieläkin ja pakosti asettaa minut virheliikkeisiin ja varomiseen. Hän näki kuinka verisuoneni ovat kovalla koetuksella, jopa sydämeni, maksani ja munuiaiseni. Minun piti alunperin kirjoittaa jotakin puhetulvasta ylös, mutta eihän siitä mitään tullut.

Omituista oli myös se, että hän ikäänkuin näki myös aiemmat asiat tai ainakin tulkitsin ne niin. Olisiko se ollut ruskeata hajonnutta ainetta parissa paikassa. Kilpirauhasessa aikanaan ollut ei-aktiivinen möykky, sehän on hajonnut. Reumalääkärikään ei sitä tunnistanut. 

Hän kyseli myös, olenko käynyt jäsenkorjaajalla kuten osteopaatilla. Kerroinkin hänelle myöhemmin, että osteopaatilta olin oireiluni alettua saanut parhaimmat ohjeet ja avun. Olkapääni eivät varmaan olisi ilman Marita Simolan hoitoa näin hyvässä kunnossa.

Sain myös suuren määrän ravinto-ohjeita, joista monet tukivat jo oman kehoni minulle kertomia asioita. Hän läpi pitkän listan vältettavistä ravintoaineista, joista osaa olen jo ennestäänkin suorastaan inhonnut. Minulle olikin yllättävää huomata, että olen jo aika pitkään kuunnellut itseäni. Tähän aiheeseen tulen palaamaan.

Käyttämäni ravintolisät ovat olleet myös olleet tukemassa jo pitkään. Joitakin olisi vain ehkä pitänyt lisätä silloin, kun stressin voima oli suurimmillaan. Nyt olen ollut niiden suhteen entistä tarkempi.

Mukaani sain kahta homeopaattista valmistetta:

1) Rhus Tox D6 (Rhus toxicodendron eli myrkkysumakki), joka sopii moniin tarkoituksiin, mutta mm. reumaan ja yleensä liikuntaelimistön ongelmiin. Jonkun lähteen mukaan myrkkysumakkia ei enää käytetä koululääketieteessä. Toisen lähteen mukaan Pohjois-Amerikan intiaanit valmistivat kasvin sisäkuoresta punaista väriainetta sen ollen kestävä väri. Suomeksi Rhus on vahapuu. Sumakkeja on montaa eri lajia eivätkä kaikki ole myrkyllisiä. Aikanaan toimme Turkista siellä käytettyä Sumak-nimistä maustetta, jota ripottelimme mm. salaatin mausteeksi, kun emme muuten tarkoitusta sille keksineet ja se tuntui siihen sopivan.

            Imeskelen 5 raetta aamuisin, ei ruokailun yhteydessä.

2) Aesculus D6 on hevoskastanjaa ja käsitän, että se vahvistaa laskimoverisuonia. Otan sitä vuorostani imeskeltäväksi iltaisin 5 raetta.

Homeopatiasta

En millään pysty tässä kirjoittamaan kaikkea mahdollista homeopatiasta, koska alan vasta opiskella sitä. Sitäkin. Vähän kerrallaan.  Viisaille lääkäreille voi olla hyväksi opiskella sen tapaa hoitaa potilaita eikä tuomita sitä kuten ei myöskään muita vaihtoehtolääketieteitä pelkäksi uskomustieteeksi.

Wikipediassa sanotaan aika hyvin kiteyttäen seuraavaa:

Homeopatialla hoidettaessa kohteena on sairas ihminen eikä sairaus tai oire. Oireiden havainnointi on tärkeää, mutta niillä ei ole painoarvoa ilman potilaan omaa subjektiivista kokemusta niistä.

Minuakaan ei esim terveyskeskuksessa yhdenkään tapaamani henkilön osalta aluksi kuunneltu ollenkaan vaan seurattiin vain oiretta. Subjektiivinen kokemukseni ja käsitykseni jätettiin huomioimatta. Vaikka jalkani oli kolmanneksen turvonnut ja kipeä kuten myös sormeni, lääkärin mukaan ne eivät olleet. Lääkäri väitti, että minulla on nivelrikko. Röntgenlääkäri väitti puhelimessa sormieni röntgenkuvien perusteella, että sormeni ovat osteoporoottiset. Molemmat olivat täysin väärässä, mutta osasivat työntää minua kauemmas ja syyllistää, jotta en vähään aikaan vaivaisi heitä. Se taitaa olla aika yleistä ja nöyryyttävää.

Erikoissairaanhoidon osalta asiat ovat paremmalla tolalla, sillä Hyvinkään sairaalan reumatologit taas kuuntelivat kertomustani tarkalla korvalla ja tuntuivat hyväksyvän senkin, että olen pitänyt itsestäni huolta.

Tulen kuitenkin aika ajoin palaamaan myös homeopatiaan, kun ja jos jokin asia on ajankohtainen.

Tässä linkkien takana tekstiä homeopatiasta

Homeopatian taustat ja nykykäytäntö.

Tehoaako homeopatia ja onko se lääketiedettä?

Tänään 9.6.

Tästä päivästä taisikin tulla eilisestä rasituksesta toipumispäivä. Oikea jalkani tuntuu aralta polven takaa ja onnun taas kävellessäni. Tätä kirjoittaessani on vielä aamupäivä, joten en varmaan ole vielä edes kunnolla vetreytynyt. Harmaa ilma ei myöskään innoita.

Olenkin ollut todella väsynyt. Nukuin iltapäivällä sohvalla parisen tuntia sikeästi. Aloinkin jo miettiä, pitäisikö minun peruuttaa heinäkuun puolivälin Karjalan matka, jossa lähtö on perjantai-aamuna. Miten ottamani lääkkeet sitten vaikuttavat, onhan mukana sitten myös sulfasalatsiini.

Kortisonista, stressistä, lisäravinteista, sairauksista

Knut T. Flytlie kirjoittaa kirjassaan "Vitamiinivallankumous", jota olen ahkerasti lukenut 

jo pitkään kohdassa Sidekudossairaudet:

sidekudossairaudella eli kollagenoosilla tarkoitetaan sidekudoksen ja sen kollageenin autoimmuniteettisia sairauksia, joissa ihminen on tavallaan allerginen omille kudoksilleen.

Yksi näistä sairauksista on siis nivelreuma, siinä elimistön itsetuhon kohteena ovat nivelten solut. Erityisen alttiita tälle ja muille vastaaville sidekudoksen sairauksille ovat suvut, joissa esiintyy HLA-B 27 -kudostyyppiä. Tämä kudos ei välttämättä merkitse sairastumista vaan tarvitaan monta eri tekijää. Kirjoittaja on huomannut, että monet näistä sairauksista kärsivät sinkinpuutteesta. Hän kirjoittaa myös muista antioksidanteista, jotka vaikuttavat kudoksiin ja peräänkuuluttaa ennaltaehkäisyä erityisesti ikäryhmiin 40-80 vuotta, koska nämä sairaudet ovat yleisempiä kuin uskotaan. Sairauden oireiden epämääräisyyden vuoksi henkilöitä siirretään jopa psykiatriseen hoitoon. Psyyken lääkkeiden käyttäminen vain pahentaa tilannetta. Kollageenisairauksista kärsivien potilaiden hoito on terveydenhuollon laiminlyödyintä aluetta. Hän luettelee seuraavia sairauksia: ohut- ja paksusuolen tulehdukset, Raynardin oireyhtymä, nivelreuma, reumaattinen kuume, krooninen maksatulehdus, munuaistulehdus, aineenvaihdunnan häiriöt, Addisonin tauti, lihasheikkous, pernioosi anemia ym.

Hän mainitsee tässä myös pitkäaikaisen stressin, jonka siis lääkäri mainitsi myös minun sairauskertomuksessani. Tällöin lisämunuaiskuoren stressihormoni (kortisoni) on kulutettu loppuun. Sen korvaukseksi lisäravinteiden lisäksi tarvitaan pientä päivittäistä hormoniannosta päivittäin. Minullahan se on tällä hetkellä Prednison 10 mg, joka lasketaan myöhemmin 5 mg:aan.