Hoito voi kestää vuosia

8.6.2012

Tänään otin kello 9 aamulla toisen Trexan-tabletin (10mg) runsaan veden kera ja söin heti perään lautasellisen kaurapuuroa mehukeitolla, koska maitoa ei Trexanin yhteydessä pidä käyttää. Myöhemmin otin ison arsenaalin omia ravintolisiäni ja vitamiineja kuten jokainen aamu.

Hoito voi kestää vuosia. Näin lukee saamassani lääkeohjeessa. Huh-huh. Pelottavaa. Mitä solunsalpaajat tarkoittavat. Tässä ottamassani lääkkeessä on vaikuttavana aineena metotreksaatti. Wikipedian mukaan se on vanhimpia, edelleen käytössä olevia solumyrkkyjä. Myrkytetäänkä minun soluni? Millä voin varmistaa, että voin edelleen huolimatta myrkyistä elää pitkän elämän? Haluan esimerkkejä, muita vaikkapa jo nuorena sairastuneita, jotka käyttävät vuosia samaa soluja tappavaa lääkettä.

Lääkkeen tavallisimmat haittavaikutukset ovat pahoinvointi ja vatsavaivat. Niitähän minulla ei ole koskaan muutenkaan ollut. Entä nyt jatkossa? Suun limakalvot voivat tulehtua, hiukset lähtevät ja esiintyy ripulia. Nekin vieraita minulle. Foolihapon nauttiminen 4 tuntia myöhemmin vähentää haittavaikutuksia. No, minulla ehkä myös oma ravintolisä- ja vitamiiniannokseni saattaa tukea.

Kysymyksiä tulee siis näin pikku hiljaa ja jos aikoo tietää enemmän, tietoa voi tänä päivänä kaivaa monista lähteistä. Sitten on eri asia, miten sitä sulattaa ja miten sen kanssa pystyy elämään, jos tieto on karmivaa. Tässä huomaa sen, kuinka tärkeää olisi saada keskustella muiden vastaavan kokeneiden kanssa.

Keskusteluja

Eilen eräs ystäväni ja lenkkikaverini naapurista soitti ja kerroin hänelle tilanteen ja myös sen, että kyllä kohta lähden lenkille taas. Tosin hän on paljon poissa näin kesäaikaan. Hän kertoi erään työtoverinsa nivelreumasta, joka vaivasi tätä vuosia ennen oikean diagnoosin saamista eli jatkotutkimuksiin siirtämistä. Se oli kuulemma fibromyalgia. Varmaan monen naisen oireet on tulkittu tällä. Joku maallikko ehdotti minullekin sitä tietämättä tuntemuksiani. Kun joku puhuu, että sattuu eri paikoista, sitä ei pidä heti tulkita fibromyalgiaksi, jota myös turhaan on pitkään väheksytty sairautena. Minullekin kaikki ehdottivat liikunnan lisäämistä, jotta lihakseni eivät kuihdu. Jumpata olisi pitänyt joka päivä. Väärässä olivat kaikki, jopa terveyskeskuksenn fysioterapeutti. Naiset otetaan harvoin todesta, jos he alkavat valittaa. Siitä voisin kirjoittaa kirjan.

Kirjojen kirjoittamisesta

Mietin tässä sitä, miten elämä meitä kuljettaa. Mieluummin minäkin jatkaisin historiallisia tutkimuksiani ja veisin niitä kirjan muotoon. Moni aihe on mielessäni. Jopa se "saippuaooppera" menneiden vuosien ja itse asiassa vielä tulevienkin kokemusten perusteella, jossa tyhmyys on huipussaan. Ne kokemukset saivat paikkansa myös lääkärinlausunnossa: "Parin vuoden aikana ollut henkistä stressiä." Enpä näköjään saanut tarkkaan kerrotuksi, että kysymyksessä oli paljon enemmän kuin pari vuotta.

Tänään 8.6.

Menen ystävieni kanssa Tampereelle. Käynti liittyy myös terveyteen, mutta siitä sitten myöhemmin.