Kesä ja aika loppumassa?

On omituista, että tässä vaiheessa alkaa jo ajatella kesän loppumista, vaikka elokuuta pidetään vielä  kesäkuukautena.. Alkoihan kouluaikoinani koulukin vasta syyskuun alusta ihanan kolmen kuukauden kesäloman jälkeen. Tänään on taas vaihteeksi selkeästi viileämpää, mikä auttamatta tuo syksyn mieleen.

On itsestään selvää, että mieliala vaikuttaa terveyteen. Oman sairauteni syy on johdettavissa siihen valtavaan paineeseen, mikä minulla on ollut vuosikausia. En ole koskaan ollut täydellisyyden tavoittelija ja siksi selvisinkin niin pitkälle elämässä vain ohittamalla epäonnistumiset. Niitä elämäni on täynnään. Yksikään miessuhteeni tai parisuhteeni, jos käytän mahdottomasti inhoamaani sanaa ei ole onnistunut. Haluan uskoa tehneeni vääriä valintoja ennemminkin kuin syyttäisin omaa itsenäistä luonnettani. En ole osannut liehitellä ja mielistellä elämäni miehiä tarpeeksi. Viime sunnuntain kesäteatteri, joka käsitteli 1800-1900-luvun vaihetta, peilasi myös tätä päivää ja miehen luonnetta. Mihin vuosisadat sen muuttaisivat? Pastori Jussilaisen pään pystyi helposti kääntämään, kun osasi häntä käsitellä niin, että se hiveli hänen itserakkauttaan. Perusasiaa, naisen alisteisuutta miehen tahtoon se ei muuttanut.

Miten tämä liittyy nivelreumaani? Miten se on MINUN nivelreumani? Enhän halua sitä omistaa enkä sitä sairastaa? Olen tajunnut sen kuitenkin olevan minulle eräänlainen pakopaikka. Pakenin ylitsepääsemättömiä vaikeuksia sairauteen, jonka kehitin itse. Niinhän olen nuoresta saakka ajatellut. Että ihminen luo sairautensa omista vaikeuksistaan. Kukaan meistä ei säästy. Autoimmuunisairaudet iskevät, kun eivät löydä muuta pehmeätä kohtaa.

Mielestä ne kaikki tulevat. On vaikea olla aina myönteisesti ajatteleva.  Elin vuosikaudet yrittäen välttää ympärilläni vellovaa moskaa, johon olisi pitänyt osata tarttua heti sen alkaessa. Mutta kuka meistä osaa?  Kehitin ympärilleni kauneutta, toimintaa ja uusia ihmisiä, jotta jaksaisin kestää.  Siirsin asian käsittelyä eteenpäin vuosikaudet. Sitten kun en enää siirtänyt, toinen osapuoli osasi iskeä minun heikkoihin kohtiini. Olinhan ne hänelle täysin avoimesti paljastanut. Ja se jatkuu siis edelleen.

Elämä ei ole helppoa, on sitten millainen tahansa. Miksi turhalta tuntuvia elämänkokemuksia pitää käydä läpi, ehkä se selviää sitten kuoltuamme. Minäkin olisin voinut tehdä asioita toisin jo varhemmin, mutta oliko sattumaa vai mitä, että näkökulmaani tarkoituksella aina kriittisissä tilanteissa käännettiin muualle, jotten huomaisi virheitäni heti. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Olisi taas verikokeen aika. Eilen en päässyt, joten yritän tänään terveyskeskukseen. Aamut ovat hivenen vaikeampia oikean jalkani vuoksi. Kädetkin ovat jäykempiä. Mietinkin, vaikuttavatko tulevat asiat näin paljon, vaikka yritän välttää niiden ajattelua. Joskus ajatukseni ovat äärimmäisen synkkiä, kestämättömiä ja toivottomia. Ne ovat niin synkkiä, etten edes halua kirjoittaa niitä tänne tai päiväkirjaani. On aivan selvää, että ruumiini ei kestä enää paljon enempää, vaikka kuinka yritän pysytellä positiivisenä. Pahinta on loppujen lopuksi se mielen jäykistyminen, kun ajatukset eivät enää edes poreile ja luomiskyky tyrehtyy. Miten tämä kaikki vaikuttaa tervehtymisprosessiini? Mistä löydän nyt tukijalkoja ja kainalosauvoja?

Kirjoitin tämän tänne, vaikka yleensä pohdin tämänkaltaisia asioita toisissa blogeissani.

Kaikki ennallaan

Olen laiminlyönyt tänne kirjoittamista, koska mitään sen kummempaa ei  kuulu. Voimani ovat kasvaneet, erityisesti huomaan sen käsistäni. Sain eilen vaikean ruohonleikkurin vaivattomasti päälle eikä pihalla tekemäni työt, kitkemiset ja ruohonleikkuu tuntuneet enää edes seuraavana päivänä ranteissa.

Tänään Hyvinkään sairaalan reumahoitaja soitti aiheena Trexan-lääkkeen eli sen systostaatiin määrän nostaminen 2 tablettiin, yhteensä 20 mg huomisesta alkaen. Samalla vähennän Prednisonin yhteen tablettiin eli 5 mg:aan.  Tuntuu mukavalta, kun joku kysyy vointia. Keskustelimme siinä muistakin asioista. Mainitsin, että sulfasalatsiinin aloituksen jälkeen olen aika ajoin "kärsinyt" pienestä päänsärystä. Kerroin minua eniten huolettaneen olevan paukama oikeassa polvitaipeessani polven takapuolella. Sitä kutsutaan Bakerin kystaksi. Hän sanoi, että syyskuun 10 päivälle sovittua lääkärin tapaamista voidaan toki aikaistaa. Minun oli pakko sanoa, että nämä "ongelmani" eivät ole yhtään mitään sen rinnalla, mitä kärsin keväällä. Turha on aikaistaa, jollei nyt lisälääkitys aiheuta jotakin.

Hän totesi veriarvojeni kohentuneen, mutta CRP oli vielä 15 eli korkeahko. Minun piti toissapäivänä hakea ne kolmet verikokeiden tulokset terveyskeskuksesta printattuina.Siellä kuitenkin sattui siinä kello 13:n aikaan olevan pitkä jono, etten viitsinyt jäädä odottelemaan. Olin menossa tyttäreni luokse nimipäiväkahveille mukanani leipomani mustikkatorttu. Taitaa käynti jäädä maanantaille, jolloin on aika mennä seuraavaan turvakokeeseen.

Kävin tänään  apteekissa hakemassa täydennystä lääkkeisiin. Koska minun on helppo asioida paikallisessa apteekissa, en viitsinyt perehtyä niihin sääntöihin, mitä Kelan korvaamilla lääkkeillä on ostomäärien suhteen. Halusin joka tapauksessa pienimmät mahdolliset pakkaukset. Korvauksen määrä on entisen normaalin 42 prosentin sijasta nyt 72 prosenttia. Esimerkiksi Salazopyrin 100 tablettia maksoi aiemmin 11,59  e ja nyt 5,59 e.

Samalla matkalla hain Lifestä karnosiinitabletteja, koska edellinen purkkini oli tyhjä. Keskustelen aina hetken myyjän kanssa minua juuri sillä hetkellä kiinnostavista asioista saadakseni vahvistusta miettimilleni asioille. Tällä kertaa kyselin kylmäpuristetusta neitsytkookosöljystä, jota olen siirtynyt käyttämään esim. paistaessani jotakin sen terveellisyyden takia. Kuitenkin jatkuvasti näen sanottavan kookosrasvan olevan epäterveellistä. Hän sanoikin, että silloin tarkoitetaan kaupoissa olevaa teollisesti valmistettua kovaa kookosrasvaa. En lähde tässä jatkamaan mitään rasvakeskusteluja, mutta kehotan muitakin ottamaan asioista selvää ennen kuin tuomitsevat jotakin

Ostin myös kokonaisia luomuviljeltyjä hirssejä kokeillakseni vaihteeksi kaurapuuron sijasta hirssipuuroa aamuateriana.

Olen luvannut kirjoittaa monesta aiheesta mm. liittyen käyttämiini ravintolisiin. Kirjoitankin, kunhan taas innostun aiheesta. Yritän nyt kaiken muun touhuamisen ohella lukea ja aloittaa kirjoittamista, jotta saisin pari viimeistä taidehistorian opiskelutehtävääni valmiiksi.

Voimat palaavat

Eilen kehuin, kuinka minulla on jo ruista ranteissa. Imuroin kaikki huoneet hyvin, kun en kuurosateiden takia päässyt rikkaruohoja kitkemään. Tänä aamuna on sitten taas takapakkia. Pestessäni hiuksiani ja suihkussa ollessani, kirkaisin jo pari kertaa, kun tietyt liikkeet satuttivat kipakasti oikeaa kättäni ja rannettani. Rannetuki saa taas olla hetken kädessäni, etten intoilisi liikaa.

Aamut yritänkin nykyään viettää omassa rauhassani ja tehdä maltillisia kotipuuhia ja korkeintaan kuljeskella pihalla valokuvaamassa. Lääkkeiden vaikutus tuntuu sitten iltapäivällä vahvistuvan ja antavan minulle harhakuvan ylivoipaisuudesta. Mutta liike ja liikkuminen eivät ole suinkaan pahasta. Viime aikoina liikkumiseni on ollut pääasiassa yhteydessä tekemisiini eikä varsinaista kuntoilua. Sen aika koittaa kyllä vielä.

Tänään olen lähdössä tyttärenpoikani Artun kanssa Helsinkiin kesäretkelle. Menemme bussilla. Koko kevään jouduin välttämään bussia ja käyttämään vain omaa autoa, mutta nyt siihen ei enää ole mitään esteitä, kun jalkani toimivat  taas lähes normaalisti.

Olen matkan jälkeen nukkunut taas hyvin ja sikeästi. Tunnen näkeväni mahdottoman paljon unia ja seikkailen yön aikana ties missä, mutta valvetilassa en niitä muista muuten. Olen joka päivä kiitollinen, että olen näin hyvässä kunnossa. Minun on jo hiukan hillittävä itseäni, etten vielä intoilisi liikaa halussani auttaa muita ihmisiä. Minun on myös opeteltava suojaamaan itseni negatiiviselta energialta. Ne ovat niitä henkimaailman asioita, joilla on myös vaikutus fyysiseen hyvinvointiimme. Mutta niistä toisella kertaa.

Kun olotila paranee, tahtoo myös herkästi jättää väliin kunnon ruoan ja unohtaa osan päivän lisäravinteista. Siinäkin minun on parannettava toimintaani. Lupaankin lähiaikoina käsitellä  käyttämiäni tärkeitä ravintolisiä.

Ruista ranteissa

Eilen oli turvakokeen aika. Näytteen ottanut hoitaja saikin minulle aikaiseksi oikeaan käsivarteeni aikamoisen mustelman. Kyselin tänään tuloksia eikä niissä ollut kuulemma mitään hälyttävää. Pyysin tulostamaan tulokset paperille ja viemään ne itäisen alueen terveydenhoitajalle, josta ne joku päivä noutaisin.

Käsivarteni, ranteeni ja käteni ovat hurjasti vahvistuneet. Oikea jalkani on edelleen hatara. Jaksan jo nostella mitä vain ja kiskoa isojakin rikkaruohoja. Jäykkyys viipyilee vielä käsien laidalla, mutta jokainen päivä on eteenpäinmenoa.

Kaksipäiväinen Karjalan-matka pisti voimani kyllä nollille. En ole aikoihin ollut koko päivää niin väsynyt kuin olin sunnuntaina, kun olimme palanneet lauantai-iltana. Edellisen yön huonot yöunet Viipurin hotelli Viktoriassa ja jatkuva bussissa istuminen tuntuivat. Tuollainen matka on myös henkisesti vaativa.

Haastattelin vierustoveriani tänä vuonna 83 täyttävää sukulaistani, jonka isänisänisä oli minun äidinisänisän veli, koska hän oli maininnut sairastaneensa reuman ja parantuneensa siitä. Hän sairasti sekä nivelreumaa että selkärankareumaa nuorena naisena ja häntä hoidettiin mm. kullalla. Käsitin, että hän oli hoidettavana myös Heinolan parantolassa. Hän kertoi olleensa aika ajoin todella sairas ja kärsineensä kivuista. Selkärankareuma jätti selän jäykäksi, mitä ulkopuolinen ei kyllä huomaa.  Hän on aina näyttänyt minusta ikäisekseen nuorelta.

En paneudu asiaan sen enmpää, mutta kun reuma-sana herättää ihmisissä kuitenkin kauhistelua, on hyvä kertoa positiivisia asioita sen tiimoilta. Olenhan minäkin päättänyt parantua enkä usko kaikkiin pelotteluihin.

Vaikka en vielä olekaan yhtä ketterä kun olen ollut, mutta kuten kerroin ruista on jo sen verran ranteissa, että ehkä tänä kesänä saan ikkunatkin pestyä. Olen toisaalta päättänyt ottaa asiat rauhallisesti ja elää edelleenkin päivän kerrallaan huolehtimatta tulevaisuudestani.

Kelan päätös

Eilen tuli postitse Kelan päätös oikeudesta lääkkeiden korvaukseen, joka on voimassa hakemuksen saapumispäivästä 7.6.2012 alkaen ilman määräaikaa, ei siis edellisestä päivästä, kun olen jättänyt sen Kelan Hyrylän toimistoon. Päätös on annettu 5.7.

Päätöksen mukaan saan 72 prosenttia valmisteen korvausperusteesta. Sairaus, joka siihen oikeuttaa on määritelty seuraavasti "Hajapesäkkeiset sidekudostaudit, reumaattiset niveltulehdukset ja niihin verrattavat tilat (202)."

Päätöksessä on lisäksi lueteltu perustelut ja lainkohdat ja mahdollisuudet valittaa.  Lääke pitää myös olla lääkkeiden hintalautakunnan hyväksymä erityiskorvattavaksi valmisteeksi valtioneuvoston asetuksessa säädetyn sairauden hoidossa. Lisäksi lääkkeellä pitää olla lääkkeiden hintalautakunnan vahvistama hinta.

Omia tietojani pääsen katsomaan Kelan sähköisten asiointipalvelujen kautta. Tänään posti toikin jo uuden Kela-kortin, jossa merkintä AE 202.

Vanhojen ihmisten on vaikea päästä hoitoon

Tapasin viikonlopun ja maanantain aikana itseäni vanhempia ystäviäni, jotka ovat siinä 80 vuoden hujakoilla. Keskustelimme paljon kaikenlaista. Nyt kun olen erityisen kiinnostunut myös yleisesti näistä sairauksiin, lääkkeisiin ja hoitoihin liittyvistä asioista, saan kuulla ja kuulen paljon sellaista, mikä aikoinaan olisi mennyt ohitse enkä olisi edes välttämättä ymmärtänyt.

Usein on sattuman kauppaa, että 80-vuotias tai jo varmaan paljon nuorempi pääsee seulan läpi erikoishoitoon tai leikkaukseen.  Hän saa usein juosta terveyskeskuksessa vaikka kuinka paljon ennen kuin hänet otetaan vakavasti. Sattuma voi olla vaikkapa nuori sijaislääkäri, jolla ihanteet ovat vielä tallella ja joka tutkiikin vakituiselle lääkärille tutun potilaan kunnolla eikä työnnä häntä ulos. Sijainen ei sitten saa antaa lähetettä, mutta hän on tutkinut ja rekisteröinyt asian ja sairastava voi sitten pistää kovan kovaa vastaan. Olikin ilo nähdä, kuinka leikkaus oli vienyt kivut ja tuonut uuden vaihteen päälle.

Kokematon yrittäjä joutuu ensin tutustumaan siihen ajatusmaailmaan, joka omassa terveyskeskuksessa vallitsee. On äärimmäisen vaikea tajuta sitä, että ehkä vielä lievästi sairasta ihmistä pallotellaan ja syyllistetään hänen vanhuudellaan, kulumillaan, nivelrikoillaan ja osteoporoosillaan kuten minun kohdallani kävi. Mikäänhän ei pitänyt paikkaansa. Olen toki eläkeikäinen, mutta olen säästynyt kivuilta, kulumilta ja niveleni ovat kunnossa. Mistä tietämätön voi tietää, mitä kokeita pitää ottaa, jotta reumasairaudet saataisiin suljettua pois?  Sen kysymyksen kanssahan menin maaliskuussa lääkärille. Mistä siskoni tiesi kesällä 2010 esittää kysymyksen, ettei vaan sairasta syöpää? Meillä kummallakin oli vahvat epäilyt omasta sairaudestamme, mutta meitä molempia vähäteltiin.

Minulla oli onnea. Aloin itkeä, en voinut millään ymmärtää, että lääkärin määrittelemään nivelrikkoon sairastutaan yhtäkkiä ja ollaan niin mahdottoman kipeitä. Olihan äidillänikin polvissaan nivelrikkoa, joka aiheutti hänellä särkyä. Kuitenkin hän oli ketterä loppuun saakka, hän kuoli 88-vuotiaana. Minulla oli onnea, että lääkäri pisti minut verikokeeseen, jossa otettiin se seropositiivisuus-arvo, mikä vei minua eteenpäin.

Sisarellani ei aikanaan ollut onnea, vaikka hänen kysymyksensä sisälsi myös diagnoosin. Minun on vaikea tietää, josko hän olisi vielä hengissä, jos ensimmäinen lääkäri olisi kuunnellut tarkalla korvalla.

Menin tapani mukaan sivuraiteille. Keskustelut avaavat silmiä moneen suuntaan ja ovat todella opettavaisia. Tässä blogissa kuitenkin käsittelen asioita melko pintapuolisesti enkä ota koko henkistä kapasiteettiani käyttöön. Kun puhumme paranemisesta, henkisyydellä ja uskolla on uskomattoman tärkeä osuus. Ystävieni kanssa keskustelu toi ne asiat taas voimakkaasti esille. Se on kuitenkin toinen juttu, johon palaan muilla foorumeilla.

Kuulin viikonlopun aikana myös eräältä kaukaiselta sukulaiselta, että hän on parantunut sekä selkäranka- että nivelreumasta. En ehtinyt tilanteessa kysellä sen enempää, mutta tapaan hänet pian uudelleen ja haastattelen tarkasti.

Olen jaksanut hyvin, vaikka matka pitkine ajoineen väsyttikin. Ylihuomenna olen sitten lähdössä Karjalaan kahden päivän reissulle.

Foolihaposta ja B-vitamiineista

Jospa nyt käyttäisin hetken kirjoittaakseni aiheesta, johon olen kai pariinkin otteeseen luvannut palaavani. Eilen otettuani viikottaisen sytostaattiannokseni (Trexan 15 mg) otin jälkeen noin 4 tunnin päästä 5 mg Acid.Fol eli foolihappoa, joka lääkkeen muodossa on synteettistä. Oma Tuusulan apteekista ostamani purkki on Yliopiston Apteekin omaa tuotantoa, vaikka en heidän sivuiltaaan löytänytkään sitä tuotteena. Foolihaposta kyllä siellä löytyy seuraavanlainen teksti:

• Foolihappo on tarpeellinen punasolujen muodostumisessa, hermokudoksen erilaistumisessa sekä ruuansulatuskanavan ja sukurauhasten toiminnassa. Puutosta voi aiheuttaa yksipuolinen ravinto, raskaus sekä eräiden lääkkeiden käyttö. Foolihapon tarve on aikuisilla 300 ja raskaana olevilla 400 mikrogrammaa vuorokaudessa. Parhaita lähteitä ovat vihreät vihannekset, paprika, naudan maksa, munankeltuainen ja täysjyvävilja. Raskauden aikana suositellaan foolihappolisää, koska sen on todettu vähentävän sikiön keskushermoston epämuodostumia.

Synteettistä foolihappoa saatetaan lisätä myös elintarvikkeisiin ja ravintolisiin. Folaatin nimellä se esiintyy ruoassa.  Sitä on erityisen paljon esimerkiksi pinaatissa, nokkosessa, lehtikaalissa, parsassa, herneissä, auringonkukan siemenissä, ananaksessa,vadelmissa, mustikoissa, tomaateissa, punajuuressa ja monissa muissa. Tämä vitamiini löydettiinkin pinaatista vuonna 1941. Vitamiini vaurioituu herkästi kuumennettaessa ja auringonvalossa.

Foolihappo luetaan B-ryhmän vitamiineihin eli se on B9.  Se on vesiliukoinen vitamiininkaltainen aine, jota syntyy maksassa C-vitamiinin avulla.  Se on proteiinien tuotannolle välttämätön aine ja yhdessä B12-vitamiinin kanssa se osallistuu veren punasolujen muodostamiseen.(Knut T. Flyttien mukaan)

Luin netissä ja kirjoissa olevaa aineistoa läpi ja huomaan taas paljon ristiriitaisuuksia. Tri Tolosen sivuilta löytyy ehkä ajantasaisinta tietoa. Sieltä löytyy paljon muutakin aiheeseen liittyvää.

B9 toimii yhdessä B12-vitamiinin kanssa, jota saadaan pelkästään ravinnosta, mutta ei kasvisravinnosta vaan eläinperäisistä tuotteista kuten maksasta, lihasta, kananmunista ja maidosta. Näiden suoranainen himo selittää B12:n puutoksen ravinnossani. Eilenkin himoitsin kananmunia yli kaiken ja oli pakko keittää pari. Tärkeätä on minulle niissä, että ne ovat löysäksi keitettyjä.

Vanhoilla ihmisillä ym. vitamiinien puutokset ovat hyvin yleisiä kuten myös on todetty D-vitamiinin osalta. Olisikin aiheellista, että näitä vitamiineja seurattaisiin useammin verikokeilla. Ylipäänsä B-ryhmän vitamiinit todetaan varmaan jossakin vaiheessa myös tärkeimmiksi kuin nyt on tilanne.

Olen nyt jonkin aikaa syönyt Solgarin B-Comlex "100".  Sitä aiemmin tyhjensin saman sarja "50"-purkin, jossa oli osittain puolet vähemmän vitamiineja.  Sitä ennen olin pitänytkin taukoa B-vitamiini osalta, mikä lienee ollut virhe. Sitä on toki hyvin vaikea todistaa. Lääkkeiden käytön aloitus mullisti tilanteen niin, että olikin hyvä aloittaa vahvemmalla tuotteella.

Huomasin, että purkissa on myös Folic acidia eli foolihappoa 400 µg/kapseli, joka vastaa tuota suomalaisen naisen "hyväksyttyä" päivittäistä tarvetta paitsi, että se on ilmeisesti myös synteettisessä muodossa ja vastaa 200 prosenttia Euroopan Yhteisön suosittelemasta päiväannoksesta (European Community Recommended Daily Allowance). Saman verran oli siinä "50"-purkissa. Eli siirsin Trexan päivänä tabletin ottamisen myös iltapäivään, kaiken varalta. Enpä ylitä noinakaan päivinä lääkinnällisen käytön maksimimäärää. Nuo suositellut päiväannokset vaatisivat myös tutkimista, nehän poikkeavat suuresti maasta toiseen. Solgarin tuotteet on valmistettu USA:ssä brittiläiselle firmalle ja ostan niitä Lifesta.

Kesäkuun alussa himoitsin erityisesti lihaa ja kananmunia, mikä selittää elimistön viisauden yrittää korjata puutteita äkkinäisessä muutoksessa kuten minulla oli tuo lääkityksen aloittaminen. Vitamiinien puutteita on vaikeampi havaita kaikissa tilanteissa. Sairaudet kun alkavat hiipiä ihmisen elimistöön pikku hiljaa eivätkä oireet ole sen kummempia ennen kuin on liian myöhäistä.

Tuossa syömässäni tuotteessa on myös B12-vitamiinia (as cyanocobalamin prep.) 100 µg/kapseli, mikä on myös suosituksia paljon suurempi määrä ja vastaa esim Knut F. Flyttien kirjan mukaan lääkinnällisen käytön päiväannosta. Tämä vitamiini muuntaa foolihappoa elimistölle hyödylliseen muotoon ja on välttämätön nopeasti uusiutuvien solujen kuten puna- ja valkosolujen tuotannolle. Vitamiini on erittäin tärkeä vastustuskyvylle ja myrkkyjen poistolle soluista.

TriTolosen vitamiiniselvityksessä B12:sta on enemmänkin tietoa, mutta tämä kiinnosti minua erityisesti:

• B12-vitamiinilla ei tunneta muita kiistattomia, ns. farmakologisia vaikutuksia kuin pernisiöösin anemian parantaminen, jossa käytetään jättiannoksia pistoksina. B-vitamiinien yhdistelmävalmisteissa on usein mukana B12-vitamiinia. Yhdistelmiä käytetään melko yleisesti hermovammojen, -kipujen ja -tautien hoidossa. Keski-Euroopassa B12-vitamiinia käytetään jonkin verran yhdessä B1- ja B6-vitamiinien kanssa lievittämään reumapotilaiden niveloireita sekä masennusta. Suun kautta nautittu B12-vitamiini ei ole aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia.

Ylipäänsä kaikissa lähteissä ei ole huomattu mitään negatiivisia sivuvaikutuksia suuremmalle käytölle.  Vanhemman väestön dementoitumiseen ja muistin heikkenemiseen nähdään kyllä yhteys. Minä näytän kuitenkin nyt tarvitsevan enemmän. Sekä purkista että ruoasta.

Tuula Laamanen Ravintoterapian käsikirja:

• Koska B-vitamiinit ovat yleensä erityisen herkkia tuhoutumaan valon, lämmön, ruoka-aineiden käsittelyn ja hapen vaikutuksesta, kaikkiin ikäryhmiin kuuluvien tulisi käyttää päivittäin B-vitamiineja lisäravinteina tai valmisteina, jossa ne on yhdistetty muihin energiantuotannon tarvittaviin ravinteisiin. WHO on suositellut erityisesti vanhusväestölle jatkuvaa B-vitamiinilisien käyttöä

Solgar Vitamin B-Complex "100" sisältää myös muita B-ryhmän vitamiineja. Nyt minulle tuli niin kova nälkä, että pitää alkaa tehdä ruokaa. Siispä palaan niihin muihin ryhmiin myöhemmin ja käyn jossakin vaiheessa läpi, miten ryhmän vitamiineja on aidosta ruoasta tehdyissä ravintolisissä.

Oman itsen seurantaa

On toki varmaan joskus takapakkiakin odotettavissa. Näytän harmaalta ja sairaalta. Kasvoni ovat turvonneet ja elottomat. Olen väsyneempi ja toisaalta nukun levottomammin. Oikea jalkani on kipeämpi kuin aiemmin. Onhan vähän SAIRASTA seurata itseään, mutta kuka muu seuraisi sairauttani huolehtien terveydestäni. Foolihaposta kirjoittaminen olisi ajankohtaista, mutta en ole nyt jaksanut paneutua siihen.

Viikko sitten aloitin sulfasalatsiinin syönnin 1 tabletti aamuin ja illoin. Tänä aamuna ohjeen mukaan otin sitä 2 aamulla ja saman määrän illalla. Sen pitäisi rauhoittaa niveltulehdusta, joka minulla ilmeisesti vielä on oikeassa polvessa. Sen pitäisi vasta myöhemmin lievittää kipuja (2-3 kuukauden päästä), mutta niitähän minulla ei ole. Jollei sitten kivuksi voi katsoa, että sattuu, jos teen vaikkapa nopean kääntöliikkeen. Sitä aristelee luonnostaan, jos tuntuu kipua, vaikka se on minun kohdallani toisaalta täysin olematonta.

Hoidon seuranta on sulfasalatsiinin ohjeiden mukaan ensimmäisinä kuukausina erittäin tärkeää. Toivottavasti turvakokeeni on nyt oikein syötetty terveyskeskuksessa, että seuraava verinäyte heinäkuun puolivälissä onnistuu. Trexanin lisäys 2 tablettiin on vasta elokuun alussa. Soitin siitä eilen Hyvinkään reumahoitajalle, kun asia jäi hiukan epäselväksi. Sain tietää, että he kyllä ovat nostosta yhteydessä minuun. Ehkä hekin katsovat arvojani. Tai onko kukaan muu kuin minä niistä kiinnostunut?

Tällainen paketti lääkkeitä pistää edelleen ajattelemaan, onko tässä mitään järkeä. No, nyt viikonloppuna on taas matka tiedossa. Ja sitten seuraavana perjantaina kahden päivän retki Venäjälle. Eilinen mansikanpoiminta otti vähän voimille, huomenna on tarkoitus mennä uudelleen. Ei ole tietenkään pakko. Olen varmaan vain laiskistunut liikaa ja käytän sairautta tekosyynä.

Toinen kuukausi on alkanut

Minulla on tapana aina kyseenalaistaa omaa itseäni. Tässä iässä useimmat ihmiset tahtovat olla jo niin hemmetin varmoja omasta itsestään ja mielipiteidensä oikeutuksesta, he tuntuvat tienneen kaiken nuoresta saakka. Mitä siihen sanoisikaan? Joka tapauksessa minä taas olen käymistilassa koko ajan eikä minusta varmaan koskaan tule viisasta vanhaa rouvaa.

Oikeastaan minun piti kirjoittaa foolihapoista ja B-vitamiineista yleensä. Se jää nyt toiseen kertaan, koska soitin tänään terveyskeskuksen sairaanhoitajalle kysyäkseni eilisen turvakokeen tuloksia. Ajattelin käyttääkin nyt hetkisen aikaa selittääkseni itselleni ja ymmärtääkseni joitakin veriarvoja.

Veriarvoista

CRP  on enää vain 14 mg/l, kun se pari viikkoa sitten oli 31.  Minulla on tämäa arvo ollut jo pitkään koholla eli suurempi kuin 3. Huippukorkealla se oli toukokuun lopussa ennen tutkimuksiin pääsyäni, kun se oli 83. CRP on lyhennys C-reaktiivisestä proteiinista. Jos se merkitään P-CRP, se tarkoittaa, että näyte on otettu veriplasmasta. Jos edessä on S, se tarkoittaa, että näyte on otettu seerumista.

Tämä teksti on Duodecimin Terveyskirjaston sivulta:

(CPR), serppi; maksan tuottama, mm. pneumokokin seinämän C-polysakkaridiin (suurimolekyylinen sokeri) ja muidenkin bakteerien pintaan sitoutuva, komplementin aktivoitumista aiheuttava proteiini, jonka määrän suurenemista käytetään epäspesifisenä mutta herkkänä ja nopeasti ilmaantuvana infektion ja kudostuhon alkuvaiheen osoittajana.

Lisää tekstiä ja myös viitearvoista löytyy samasta paikasta.  Kun maaliskuussa 2010 kävin verikokeissa sellaisena päivänä, kun tunsin itseni äärimmäisen kipeäksi raskaiden lumitöiden seurauksena ja sairastin itse asiassa kolmisen viikkoa, arvoni oli 16. Kun sitten pääsin kymmenisen päivää myöhemmin jo parantuneena pääsin lääkärin vastaanotolle, minulle kerrottiin kahden terveyskeskuslääkärin läsnä ollessa (toinen oli harjoittelija), että itse asiassa nykyään on tutkimusten todettu osoittaneen, että arvo voi olla terveilläkin aika korkea eikä ilmineeraa sairautta. Näin jälkikäteen ajatellen, siellä oli jo alku tälle nykytilanteelle. Silloinkaan en tahtonut päästä ylös tuolista ilman kipua!! Mutta mistä minä sen olisin tiennyt. Olin taas terve.

Tavallisellakin maalaisjärjellä voi päätellä, että arvon jatkuva koholla olo myös suhteellisen matalalla viittaa tulehdukseen jossakin elimistössä, joka pitkällä tähtäimellä tuhoaa elimistöä, vaikuttaa sydämeen. Ainakin olen ollut joka kerta sitä mitattaessa hyvin kipeä. Viime marraskuussa hakeutuessani ensimmäistä kertaa olkapäitteni takia hoitoon, arvo oli 7. Silloinkin sanoin lääkärille, että kuulun sukuun, jossa tullaan lääkäriin vasta tosipaikan tullessa.

Kannattaa siis olla tarkkana tämänkin arvon kanssa,


Leukosyytit  eli veren valkosolut (B-Leuk)  olivat nyt 10,1 eli pientä laskua siinäkin edelliseen (12,2). Toukokuussa arvo oli 8. Viitearvot ovat 3,4 -8,2. Se tarkoittaa 3,4–8,2 miljardia valkosolua litrassa verta.

Aika jännä, että ollessani todella sairas, arvoni olivat normaalin rajoissa. Vaikuttivatko lääkkeet valkosolujen määrän nousuun, oletan niin. Rankka tulehdus ei nostanut minulla valkosulujen määrää, mutta kun aloitin "vaarallisten" lääkkeiden syönnin, valkosolut kerääntyivät puolustamaan elimistöäni.

Kun leukosyyttejä eritellään saadaan seuraavia valkosolunimikkeitä:

Trombosyytit olivat 266 (viitearvo 150-369)  lymfosyytit 15 (viitearvo 20-45)  ja neutrofiilit olivat 0 (viitearvo 1.5-6,7). Vähän sairaanhoitaja ihmettele neutrofiilien arvoa, mutta totesi sitten, ettei arvoissa ole kuitenkaan mitään hälyttävää.

Hemoglobiinikin on laskenut vähäsen ollen nyt vain 122 kahden viikon takaiset 124 sijasta. Hemoglobiinin pitäisi nousta, sillä viitearvot ovat naisilla 125-160 g/l. Normaalit arvoni ovat yleensä olleet siinä 140:n paikkeilla.

Maksa-arvo P-ALAT meni ohi korvieni enkä kirjoittanut sitä ylös, mutta se oli normaalin rajojen (10-45) sisällä. Toukokuussa arvoni oli 11. Tähän perehdyn joskus myöhemmin, kun saan seurantaluvut tietooni.

Olin eilen verikokeen jälkeen ja vähän humputeltuani Keravalla todella väsynyt. Päätäni alkoi särkeä ja kärsin särystä melkein koko yön. Otin illalla yhden särkytabletin, mutta se ei edes tehonnut. Nukuin poikkeuksellisesti huonosti ja nousinkin vähäksi aikaa lukemaan. Päänsärky on muuten mainittu viime perjantaina aloittamani Salazopyrinin sivuvaikutuksia. Se kyllä muistutti myös aiempia ilmanpainepäänsärkyjäni. Aamulla kuitenkin kaikki oli taas ok.

Entä tämä itseni kyseenalaistaminen. Sitähän minä tässä ehdin tehdä ja miettiä, onko tämä kirjoittaminen tästä aiheesta edes järkevää. Mutta jollen kirjoittaisi tänne, niin en kirjoittaisi tästä aiheesta minnekään muualle. Päämääräni on parantua kokonaan! Kun otan sairauteni täydellisesti haltuuni, se voi olla mahdollista tai sitten ei.