Kuukausi diagnoosin jälkeen

Eilen aamulla, kun jouduin muuttamaan ja lisäämään lääkitystä, mietin taas kerran sitä, miten vanhat ihmiset pärjäävät usein kymmenien lääkkeiden kanssa. Itselleni tuottaa jo tuskaa ajatella, miten ne (lääkkeet) mahdollisesti reagoivat vatsassani toisiinsa, jos otan ne yhtäaikaa. Ei ole ihme, että vanhana ja sairaana tulee sitten kaikenlaisia yllättäviä ongelmia varsinkin jos pää ei enää toimi entiseen tapaan tai joutuu antamaan määräysvallan toiselle yhtä höperölle tai sellaiselle, joka ei edes välitä vanhuksen hyvinvoinnista.

Omasta mielestäni en ole oikeasti vielä vanhus ja päänikin toimii, joten työnsin ajatukset taka-alalle, kun olin lääkkeeni ottanut, syönyt puuroa mehukeiton kanssa, juonut kahvia ja syönyt jopa vielä yhden croissantin ja tietenkin nielaissut ravintolisäni ja vitamiinini. Niidenkin osalta olen miettinyt yhteisvaikutuksia ja palaan asiaan, kun kirjoitan foolihaposta.

Nimittäin eilen oli rajojen kokeilupäivä sikäli, että tiedossa oli pitempi ajomatka. Tällä kertaa lähdin ystäväni Kaarinan kanssa Sastamalaan, entiseen Vammalaan Vanhan kirjallisuuden päiville. Kun ajoin takaisin kotipihaan vähän ennen puolta yötä, autoni mittarissa oli 440,4 km. Kirjoitan toiseen blogiini reissusta. Minulla ei ollut koko päivän aikana jaksamiseni suhteen minkäänlaisia ongelmia ja kuljinkin ketterämmin. Olen todella onnellinen ja kiitollinen nykyisestä olotilastani, vaikka varmaan osakiitos kuuluu myös vihaamilleni lääkkeille.

Nyt aamulla nukuttuani vähän pitempään, jotta elimistöni vaatima 7,5 -8 tuntia tuli täyteen, en ole yhtään väsyneempi. Nukuin taas erinomaisen hyvin. Unenlahjoistani olen myös todella kiitollinen. Aamut kuitenkin on kiva viettää aina välillä omassa rauhassa...

Reumahoitajan soitto

Tänään odotin minulle jo kesäkuun alussa ilmoitettua reumahoitajan soittoa. Hän soittikin  vasta iltapäivällä kakkosliittymäni numeroon tiedusteltuaan puhelinnumeroani numerotiedustelusta. Hyvinkään sairaalan tiedoissa oli jostakin syystä jokin ikivanha puhelinnumero. Oli aika ihmeellistä, ettei sitä tarkastettu minulta sinne mennessäni. En täyttänyt mitään paperia, jossa olisin numeron huomannut. Mitähän muita virheitä siellä on?  Toisaalta olisiko se edes siirtynyt paperilta sairaalaan järjestelmään. Tällaisiin yksinkertaisiin asioihin hukkuu sitten ihan turhaa aikaa.

Kysymys oli nyt lähinnä Trexan-lääkityksen määrän nostosta. Trexanhan on se sytostaatti, jota olen nyt ottanut 10 mg eli yhden tabletin kerran viikossa täsmälleen samaan aikaan. Nyt huomisesta lähtien minun tulisi nostaa määrä 15 mg:aan eli 1,5 tablettia kerran viikossa. Lääkehän ei ole aiheuttanut minulle tähän mennessä mitään sivuvaikutuksia. VIELÄ. Nyt meni kyllä ohitse, milloin nostan Trexanin 20 mg:aan eli kahteen tablettiin. Olisiko se ensi kuussa vai jo ensi viikolla? Onneksi tavoitan hoitajan puhelimitse hänen soittoaikanaan.

Otin puheeksi myös uuden lääkkeen aloituksen.

Salazopyrin

Nimittäin lääkitykseen kuuluu aloittaa kuukausi Trexanin aloituksen jälkeen sulfasalatsiinia sisältävä Salazopyrin-niminen lääke. Otan sitä aluksi huomisaamusta alkaen 2 tablettia á 500 mg päivässä, toisen aamulla ja toisen illalla. Annostusta nostetaan jatkossa aina neljään tablettiin päivässä, joskus vielä enempäänkin. Hoito voi kestää vuosia. Aivan hurjaa ja pelottavaa, mutta mitäs teet?

Sulfasalatsiini on sulfan ja aminosalisyylihapon yhdistelmä, joka ei sovi sulfalle tai asetyylihapolle allergisille.  Lääkkeen sivuvaikutuksina on pahoinvointia, vatsavaivoja ja päänsärkyä. Ihottumaa ja kuumeilua saattaa myös esiintyä, jolloin hoito on lopetettava. Lääkkeen kyljessä oleva lipuska sanoo edellä mainittujen  lisäksi yleisiä haittavaikutuksia olevan (useammalla kuin 1. potilaalla sadasta) esimerkiksi ripuli, oksentelu, ruokahaluttomuus, kutina, punoitus ja vaikutukset verenkuvaan (valkosolujen määrän väheneminen) ja maksa-arvoihin. Melko harvinaisia ovat huimaus, masennus, korvien soiminen ja vaikutukset luuytimeen ja vielä harvinaisempia verihiutaleiden määrän väheneminen, vaikea anemia, nivelkivut ja vaikutukset keskushermostoon, munuaisiin, maksaan ja haimaan ja maku- ja haju-aistin muutokset. Joskus hyvin harvoin voi esiintyä yliherkkyysreaktioia ihossa auringonvalon aiheuttamina, kasvojen turvotusta, hengenahdistusta, yskää, kurkkukipua, väysmystä, korkeaa kuumetta ja pahoinvointia.

Siitä vaan herran huomaan, että menee jatkossakin yhtä kevyesti kuin tähän saakka.

Kävinkin tänään Hyrylän apteekissa jonottamassa reseptilääkkeiden jonossa saadakseni tämän uusimman lääkkeen.  Aina yhtä paljon sairaita ihmisiä jonossa, ehdin odottaessani tutkia kaikki hyllyt ja testata yhtä käsivoidetta. Outoa, etten kuitenkaan pidä itseäni sairaana, vaikka olenkin näin vahvalla lääkityksellä.

Kirje lääkäreiltä

Tänään Hyvinkään reumalääkäreiltä Timo Väliviidalta ja Pentti Järviseltä tuli kirje. He antoivat päiväyksellä 11.6. väliarvion, jossa kerrottiin, että keuhkokuvan mukaan sydämeni on kooltaan normaali, joskin aavistuksen vasemman kammion osalta prominentti. Se tarkoittanee kookas, ulkoneva eli suurempi. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että sydämeni on suuri.

Keuhkoparenkyymissä ei näy tulehdusinfiltraatteja eikä muutakaan ajankohtaista, ei pleuranesteilyä.

Oikean polven nivelnesteessä leukosyytit 4800 (neutrofiilit 84 %), mikä löydös sopii niveltulehdukseen. Eipä ihme, kyllä se polvi onkin ollut kipein ja olisi vaatinut oikeaa hoitoa jo aiemmin. Sen verran isolta tuo määrä näyttää, vaikken siitä mitään ymmärrä.

Hoidot jatkuvat suunnitelman mukaisesti.

Aika paljon tavallisen ihmisen pitää ottaa asioista selvää, jos haluaa pysyä oman hoitonsa osalta kartalla ja ajan tasalla. Olen toki tähän saakka vielä päässyt vähällä.

Muuta

Tässä vaiheessa pitää myös alkaa vähentää Prednisonia. Huomenaamulla on sitten edessä kunnon lääkeaamu. Mutta nopeasti se haihtuu mielestä, kun lähden heti sen jälkeen ajamaan kohti Sastamalaa Vanhan kirjallisuuden päiviä. Pitää kuitenkin muistaa laittaa puhelimeen hälytys foolihappotabletin ottamisesta huomenna iltapäivällä. Siitä ehkä kirjoitankin seuraavaksi.

 

 

Ketteryys ja stressi

En ole kirjoitellut tänne mitään, koska kaikki menee entiseen tapaan. Kun ei ole sen kummempia vaivoja, jää sairauden ajattelu, siitä puhuminen ja kirjoittaminenkin taka-alalle. On aika keskittyä enemmän muihin asioihin.

Oikea polven alue ja kädet tuntuvat ja pitävät minua vielä kurissa, etten vaan lähde liian vaativiin töihin. Tänä aamuna, kun minun piti kurotella ylhäällä kylpyhuoneessa purkkia, tajusin myös sen, että en uskalla vielä olla yhtä ketterä kuin aiemmin. Korkealle kavutessakin tarvitsen vielä lyhyempiä askelia ja askelmia sen sijaan, että kiipeisin entiseen tapaan vessanpöntölle tai pöydälle. En kuitenkaan aio tässäkään antaa periksi. Voi olla, että lumityöt ja neulastenpoistot katolla olivat työnä ainakin osittain liian raskaita. Sanottiinhan sairastumiseni syyksi aluksi useankin, jopa lääkärien suusta,  liian raskasta työntekoa. Mutta kyllä 65-vuotias voi vielä tehdä kaikkea mahdollista kunhan ottaa huomioon jaksamisensa ja pitää taukoja. Minä en kyllä sitä aina ottanut huomioon vaan halusin tehdä työt yhteen menoon valmiiksi.

Stressistä ja sen käsittelystä

Kun kaikkeen muuhun yhdistää sen valtavan henkisen stressin, joka minun osaltani on jatkunut jo vuosikausia, näen nyt katsottuna siinä suurimman syyn sairastumiseeni. Lyhytaikainen stressi on  ihmiselle hyväksi ja positiivinen voimavara. Omasta mielestäni olen kyennyt aina hallitsemaan stressiäni hyvin. Vaikeat tilanteet olen selvittänyt omalta kohdaltani. Mutten ole pystynyt hoitamaan toisen ihmisen stressiä, mistä sitten pikku hiljaa kehittyi oman elämäni vaativin tilanne. Onkin vaikea päätellä niitä henkisiä ulottuvuuksia, joita nämä asiat pitävät sisällään sen lisäksi, että ne saattavat viedä ruumiillisen terveytemme.

Olen viime vuosina avoimesti tutkinut itseäni ja ympäristöäni ja parisuhteeni epäonnistumisen syitä. Muuttuminen ja kasvaminen ovat joskus kumppaneillemme pahinta, mitä voi sattua. Näin varsinkin, jos toinen ei halua hyväksyä eikä edes nähdä asioita toisen kannalta. Pahat luonnehäiriöt tuntuvat iän myötä vain pahenevan. Pinnan alla tapahtuu silloin niin paljon asioita, joita emme pysty yksin hallisemaan, manipulointia, henkistä väkivaltaa, usein ympäristölle näkymätöntä. Usein kannamme mukanamme vastuuta toisesta ihmisestä, vaikkei hän sitä edes ansaitse. Irrottautuminen vaatii voimavaroja, joita on vaikea hallita. Minäkin tiesin vuosia, mitä minun olisi tehtävä.

Kun sitten aloin irrottautua, stressi kiihtyi. Ihmettelin, miksi päässäni alkoi välillä  "soida". Nyt tajuan, että sairauteni kehittyminen alkoi silloin. Samana kesänä (2009) aloin saada niitä ajoittaisia ihmeellisiä käsivarsieni tai polveni kipeytymisiä, jotka yöunien myötä hävisivät. Ne liittyivät usein ponnistuksiin ja raskaaseen työhön. Voin nyt hyvin kuvitella, että elimistöni tarvitsi jotakin ainetta kipeästi, jota en silloin osannut sille antaa. En osannut kuvitellakaan. En ole ottanut selville, miten stressiä on tutkittu. On varmaan melko vaikeata selvittää sen vaikutusta sairastumisiin, koska me ihmiset olemme täysin erilaisia. Meillä on jopa erilaisia muita voimavaroja selvitäksemme.

Monethan alkavat hoitaa pitkäaikaista stressiään lisäämällä alkoholinkäyttöä, tupakointia, syömistään, työntekoa jne eli niiden kautta menevät kohti sairastumista. Minulle kävi taas päinvastoin, poistin elämästäni kaikki riippuvuudet, lopetin vuonna 2003 tupakanpolton kertaheitolla, en juo, olen lisännyt ravintolisien ja vitamiinien käyttöä, syönyt terveellisemmin, lisännyt erilaista liikuntaa ja erityisesti kehittänyt henkisiä harrastuksia, opiskellut.

Enpä sitten ole pahemmin edes kärsinytkään esimerkiksi unettomuudesta eikä stressi ole viime vuosina enää johtanut keväisiin ja syksyisiin masennuskausiin, joita koin 2003 - 2005. Sain ne silloin äkkiä hallintaani hankkimalla mäkikuismaa lääkkeeksi. En ole vuosiin sitä enää tarvinnut. Muu henkinen toiminta ja  Omega3:n säännöllinen käyttö E-EPA:n muodossa lienevät vaikuttaneet positiivisesti.

Työpaikkani terveysasemalla hoitaja oli kauhuissaan, kun kuuli minun käyttäneen  mäkikuisrmaa  ja pisti minut heti maksakokeisiin, koska terveyshenkilöstön mielestä siihen aikaan kaikki luontaistuotteet tuhosivat maksan. Tässä vielä linkki mäkikuismaan terveyskirjaston sivuilla. Maksa-arvoni ovat aina olleet erinomaiset.

Aloitin säännöllisen E-EPA:n käytön muistaakseni jo vuonna 2003 tai ainakin pian niiden markkinoille tulon jälkeen. Jatkoin käyttöä, koska huomasin sen positiivisen vaikutuksen, tunsin pystyväni ajattelemaan selkeästi? Sittemmin E-EPAa on paljon arvosteltu ja ylistetty perinteisiä kalanmaksaöljyjä (sisältävät EPAa) parempina, terveellisempinä, tehokkaampina ja halvempina. Mutta toisaalta myös E-EPAa ja sen vaikutuksia on jo paljon tutkittu ja jopa lääkärit Suomessa suositteleavat sitä.

En tule kirjoituksissani ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Haluan kuitenkin korostaa tässä sitä, että ihminen useimmiten vanhetessaan alkaa saada usein jo melko aikaisessa vaiheessa kaikenlaisia rappeumasairauksia, usein melko vakavia ja joutuu käyttämään kemiallisia lääkkeitä usein koko loppuikänsä. Jos joku haluaa estää sairauksia käyttämällä luonnollisia tuotteita, tosin nekin maksavat, se on hänen asiansa. Meillä on tässä elämässä vaihtoehtoja. Itse en ole varsinaisia lääkkeitä käyttänyt sairastumiseeni saakka eli olin perusterve 65-vuotias. Pistäkää paremmaksi! Vaikka eihän tämä toki kilpailua ole. Mutta ennen kuin alatte arvostella toisen valintoja!

Käsittelen myöhemmin myös niitä määriä, mitä päivittäin esim. E-EPAa ja toista Omega3-valmistetta käytän.

Tässä kirjoitukseni välissä ehdin muuten ystävän kanssa pikkulenkille ihan entiseen tapaan eikä missään tuntunut. Enkä enää puhunut vaivoistani ja sairaudestani yhtään mitään!

Juhannuksen aikoihin

21.6.2012 - 23.6.2012

Sisareni saapui juhannusaattoa edeltävänä päivänä  auttamaan minua rästiin jääneissä puutarhatöissä. Hyvää jälkeä hän saikin aikaan. Polviin saakka kasvanut ruoho (heinä) sai kyytiä ja puutarhaa kehtaa taas katsella. Päivänkakkarat, Siperian kurjenmiekat ja kesäpäivän liljat ilahduttavat silmää.

Minäkin jaksoin tehdä yllättävän paljon. Kitkin rikkaruohoja ja leikkelin kukkapenkkien reunustoja toimien trimmerinä, harjasin ja haravoin. Istuttelin ruukkuihin kasveja, jatkan sitä työtä vielä. Kävimme iltalenkillä hakemassa ison nipun lupiineja ja koiranputkia maljakoihin. Aatonaattona osteopaatin käsittely tuntui, mutta ei se menoani haitannut.

Juhannusaattona hain ystävättäreni tyttärensä koiran kanssa viettämään juhlaa kansssamme. Olipa taas hieno ilma. Siskoni auttoi ruoan laitossa ja meillä kolmella oli oikein rauhaisa ja levollinen juhannusaatto talon terassilla hyvää ruokaa syöden.

Lääkkeet ja vaikutuksia ja vointia

Juhannusaattona oli taas Trexanin vuoro. Se ainakin tuntuu sopivan minulle. Ainoa, mitä tässä parin viikon aikana olen havainnut, on se, että tukkani on jotenkin muuttunut hamppumaisemmaksi, hiuksia irtoaa pesun yhteydessä ja harjatessa vähän enemmän. Ulkopuoliset eivät huomaa mitään, hiukseni kuulemma näyttävät ulospäin edelleen kiiltäviltä ja hyvinvoivilta. Ehkä minä vain kuvittelen.

On se muuten hienoa, että pystyn jo nostamaan painavia kirjakasoja! Oikea jalka vaivaa kaikkein eniten ja onnun sitä edelleen aamupäivisin, mutta kyllä se siitä päivän mittaan vetreytyy.

Tämän kuvan pihaltani jaoin facebook-kavereille.

Osteopaatilla

Tänään (20.6.) kävin jälleen, tosin pitkästä aikaa osteopaatti Maria Simolan käsittelyssä. Hän käsitteli kehoani vähän joka puolelta, kaikkialta, missä näki tarpeen. Vasen olkavartenihan oli vielä pitkään keväällä kipeä. Nyt se on tosin siirtynyt taustalle, mutta Maritan mukaan yleensä se vähemmän käytetty käsi on heikommassa kunnossa. Hän kääntelikin käsivartta eri asentoihin ja oli sitä mieltä, että minun on alettava nyt säännöllisesti vahvistaa lihaksiani. Käsivarsia pitää vääntää myös, vaikka tekee kipeää. Nivelreuma ei vaikuta sen enempää. Hän käsitteli myös tiukkaa niskaani ja lapojani, joit minun tulee myös vahvistaa. Tuli tässä nyt mieleen, että soutaminen olisi nyt varmaan hyvä harrastus. Mutta aloitan puutarhatöistä.

Olen ehkä jo kirjoittanutkin, että jo Maria Simolan aikaisempi käsittely sai olkapääni sellaiseen kuntoon, että kestin ehkä jonkin verran paremmin sen tuskan, mitä jalkojeni kipeytyminen myöhemmin aiheutti. En voi muuta kuin suositella osteopaattia.

Tänään on muutenkin tuntunut, että jaksan jo mitä vain. Imuroin tänään koko talon. Välillä ottaa pahasti ranteesta ja tänään iltapäivällä jopa nilkasta. Katsotaan huomenna, missä kunnossa olen. Osteopaatin käsittely tuntuu yleensä vasta jälkijunassa.

Päiväseurantaa ja turvakokeita

17.6.2012 - 19.6.2012

Eteenpäin ollaan menossa, koska tällä kertaa Trexan ei tuonut sen kummempaa väsymystä. Koko päivän jatkunut sade, välillä kaatosade ja pimeä päivä eivät edes vaikuttaneet.

18.6.2012

Tänään kävin terveyskeskuksessa antamassa verta seurantakokeeseen. Minulta otettiin PVK+TKD, Alat ja CRP. Sain selville, että seuraava lääkehoidon seurantakoe on sinne syötetty, mutta heinäkuussa ei enää ole enää.

Tänään iltapäivällä olinkin sitten taas uupunut ja nukkua tohotin sohvalla.

19.6.2012

Turvakoeseuranta

Tänään soitin kello 12:n jälkeen terveyskeskuksen sairaanhoitajalle saadakseni tietää edes jotakin eilisen verikokeen tuloksesta. Jouduin jonottamaan ainakin 10-15 minuuttia, ennenkuin ystävällinen hoitaja vastasi minulle. Arvoni olivat parantuneet. CRP oli enää 31, minkä varmaan joku väittäisi olevan normaali kuten minulle aiemmin aina väitettiin sen ollessa siinä 16 tai 17. Taitaa olla aika henkilökohtainen arvo eikä kerro juuri siitä hetkestä paljon mitään. Pitääpä ottaa siitäkin jatkossa selvää. Hemoglobiini oli jo 124, mikä on vielä minulle aika huono, kun se normaalisti verenluovutuksissa on yleensä ollut siinä 140:n paikkeilla. Leukosyytit olivat 17,2. Se luku ei sanonut minulle mitään, ei vielä. Maksa-arvot olivat hyvät. Hoitaja lupasi jutella vielä heidän reumahoitajan ? kanssa ja soittaa minulle myöhemmin takaisin, jos jotakin ilmeni.

Kysyin myös turvakokeista, mutta hänen mielestään ne olivat oikein syötetty. Lääkärin ohjeessa ne ovat vähän eri tavalla kuin Hyvinkään reumahoitajan antamassa lapussa. Kyselen asiasta vielä häneltä, että osaan merkitä ajat itselleni oikein.

Eipä tässä sitten muuta kuin, että olotilani on ollut ihan hyvä ja olen tosi aktiivinen henkisesti. Selvittelen kaikkia rästiin jääneitä asioita ja yritän saada selvää paperikasoistani. On hyvä saada niitä järjestykseen, jotta voin edetä harrastuksissani.

Kalsium ja magnesium

16.6.2012

Tänään olen yrittänyt perehtyä kalsiumin ja magnesiumin suhteeseen. Kyseessä on äärimmäisen tärkeä ja merkittävä suhde. Hivenainetutkimuksella ehkä voidaan selvittää asia, mutta eikö yleinen vointi ole myös merkityksellinen? Liitän tähän kokoamani tiedon, mutta antakaa anteeksi, jos siellä on jotakin epätarkkuutta. Tässä bloggerin systeemissä on minulla vielä paljon opiskeltavaa. Tekstieni ulkonäkökin on epäonnistunut, huomaan, mutta en ehdi nyt kaikkea korjata. Paikoin en saa edes millään keinolla asettelua haluamakseni ja fontitkin toimivat oman haluns mukaisesti.

Eilinen päivä meni Lahdessa. Ajo edestakaisin kävi vähän enemmän käsivarsiin, tunsin sen aamulla, mutta aamullahan tunnen nivelreuman oireita muutenkin enemmän ennenkuin kortisoni alkaa vaikuttaa. Huolimatta eilen aamuisesta Trexan-lääkityksestä, olen tänään jaksanut erinomaisesti.

Kalsium ja magnesium

Tänään siis päätin tarkistaa magnesium-kalsium-tilanteeni, koska siihen liittyvät asiat tulivat puheeksi facebookissa. Nythän teemme runsaasti raparperiruokia, kun varret ovat parhaimmillaan. Itsekin olen jo muutaman kerran tehnyt itselleni helpon ja nopean jälkiruoan, jota olen useana päivänä sitten syönyt. Olen lisännyt pari omenaa paistokseen, koska saan niistä luonnollista makeutta ettei tarvitse lisätä paljon sokeria. Minulla kun sattuu nyt olemaan kotona vain vaaleata sokeria. En käytä muutenkaan sokeria paljon, mutta kyllä sitä muutama teelusikallinen viikossa menee joka tapauksessa. Raparperissa on paljon kalsiumia, mutta myös magnesiumia. Jotenkin vaan tuntuu, että meillä on aina korostettu enemmänkin raparperin käytön vaarallisuutta ottamatta huomioon sen vähäistä käyttöä.

  

Oma käyttö

Välikommentit eri lähteistä. Reumalääkäri määräsi minulle Calcichew 500 mg-purutabletteja yhden kappaleen päivässä. Tabletti on kalsiumkarbonaattia.

Itse olen ottanut iltaisin jo pitkään 2 tai 3 tai joskus 4 GNLD:n Kal-Mag Plus D-tablettia. Purkin ohjeessa suositeltu 3 tabletin päivittäinen annos sisältää kalsiumkarbonaattia 450 mg (%RDA:sta 56), magnesium-oksidia 225 mg (75) ja vitamiini D3 (kolekalsiferolia 3 yksikköä)(60).

Magnesiumoksidi ehkäisee munuaiskiviä, kertoo tuore katsaus (2011). Tohtori Tolosen sivuilta.

Flyttien mukaan magnesiumoksidi vaikuttaa laksatiivisesti, koska se ei imeydy vaan jää suoleen ollen näin ollen hyvä ummetuslääke, muttei korjaa magnesiumin puutetta.

Lisäksi olen aamuisin aamiaisen yhteydessä ottanut 1 tabletin Solgarin 400 mg sisältävän magnesiumsitraatti tabletin. Tutkimusten mukaan Magnesium Research –julkaisussa ilmestyneet tulokset osoittavat, että magnesiumsitraatti on sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä paremmin imeytyvä ja pysyy siten elimistössä pidempään kuin magnesiumoksidi tai magnesium aminohappokelaattimuodossa.

Huhti-toukokuun tuskissani tilasin Magnesor -nimistä magnesium-öljyä. Magnesor - magnesiumkloridituotteet ovat puhtainta tunnettua nestemäistä magnesiumliuosta. Tämä farmaseuttisesti korkealaatuinen liuos on peräisin 1600 - 2000 metrin syvyydestä alueelta, joka on ollut muinaista Zechsteinin merenpohjaa nykyisen Alankomaiden pohjoisosassa (aito Zechstein inside). Tämä muinainen merivesi on säilynyt puhtaana ja koskemattomana ilman ja meriveden saasteilta 250 miljoonaa vuotta. Valmistusprosessi tapahtuu korkeiden laatustandardien mukaisesti ja on sertifioitu kansainvälisillä ISO 9001 ja ISO 14001 sertifikaateilla.Imeytymätön kalsium voi varastoitua mihin tahansa kehon osaan. Niveliin kertynyt ylijäämä aiheuttaa atriittia, sydämessä se tukkeuttaa verisuonia ja voi aiheuttaa sydänvaurion. Terveessä solussa on korkea magnesiumpitoisuus ja matala kalsiumpitoisuus. (Magnesorin myynti-esite)

Sivelin sitä kipeisiin paikkoihin ja se tuntui aina hetken auttavan.

Lisää tietoa eri lähteistä

Tuula Laamanen: Ravintoterapian käsikirja

- kalsium ja magnesium elintoimintojen voimakaksikko- työskentelevät parina- vakka ja kansi

- emme saa tarpeeksi ravinnosta

- jos syö runsaasti magnesiumia muttei kalsiumia, elimistö ottaa puuttuvan elimistön varastoista kuten luustosta ja hampaista, joissa 99 % kehon kalsiumista. 1 % veressä ja kudoksissa.

- jos syö paljon kalsiumia, muttei saa riittävästi magnesiumia, luovuttaa luusto sitä puuttuvan määrän tarvittaviin systeemeihin.

- magnesiumia kehossa arviolta noin 25 g, josta luustossa 60 %, lihaksissa 27 5 ja 6-7 % solujen sisäisissä nesteissä

- magnesiumia tarvitaan yli 300 aineenvaihduntaprosessiin

- kalsiumia tarvitaan pääosin solujen ulkopuolisiin nesteisiin

- kalsium saattaa joskus jäädä imeytymättä ja kerääntyy kivinä ja kalkkeutumina eri puolille kehoa

- parhaita lähteitä ovat kalsiumkarbonaatti ja magnesium-oksidi

- dolomiitti ja luujauho myrkyllisiä

- kalsiumkarbonaattia tulee saada yli 500 mg päivässä elimistön tarpeita ajatellen

- lisäksi maitohappobakteereja, koska kalsiumkarbonaatti tehostaa niiden toimintaa suolistossa

- aikuisen tarve kalsiumia on 1200-1300 mg päivä

- aikuisen tarve magnesiumia 350-420 mg päivässä

Tohtori Tolonen:

Magnesiumin saantisuositusta tulisikin pikaisesti nostaa nykyisestä 350 mg:sta ainakin 500 mg:aan päivässä (naisille annettu viranomaissuositus on vain 280 mg/vrk, mikä on aivan liian vähän).


Knut T. Flyttie: Vitamiinivallankumous, aktiivisen itsehoidon opas kertoo seuraavaa:

- kalsiumin tarve pitkäaikaisessa ennaltaehkäisyssä 1500 mg/päivä

- magnesiumin tarve 1000 mg päivässä eli suuremmat

- luuranko sisältää noin 99 % elimistön sisältämästä 1,5 kgsta kalsiumia

- elimistön kalsiumpitoisuus on solujen ulkopuolella 10.000 kertaa niin korkea kuin sisäpuolella

- magnesium toimii soluihin johtavissa kalsiumkanavissa venttiilin tavoin

- magnesium säätelee myös pumppua, joka myöhemmin poistaa kalsiumin solusta ja valmistaa sen seuraavaan impulssiin

- fyysinen harjoittelu nopeuttaa tätä kemiallista prosessia

- jos pumpputoiminto pettäisi kalkki myrkyttäisi solun, lihasolun kohdalla se joutuisi kouristukseen, valtimoiden osalta verenpaine nousee, kun valtimoiden putkimaiset lihakset supistuvat

- kolme elintä säätelevät kalsiumtaloutta: kalsium imeytyy suolesta, munuaiset säätelevät sen eritystä ja pidättämistä, luusto varastoi sitä tarpeen mukaan (osteoblasti) ja vapauttaa sitä siten, että luut haurastuvat (osteoklastit)

- siis luuranko säätelee ja pitää varastoa

- kalsiumin otto, eritys tai varastointi luuaineksessa riippuu useista eri tekijöistä: lisäkilpirauhashormonin ja D-vitamiinin yhteisvaikutuksesta, kilpirauhasen kalsitonihormonista (pienessä määrin) ja fyysisestä toimintatasosta

- kalsiumin liikasaanti saattaa syventää masennuksia ja aktivoida tulehduksia, mutta asia vaatii lisätutkimuksia

- naiset usein nauttivat runsaasti kalsiumia ja D-vitamiinia luukadon ehkäisyyn, mikä saattaa aiheuttaa kalsiumin kertymisen pehmytkudoksiin, jolloin sisäelimet kalkkiutuvat, mutta luusto ei vahvistu - amerikkalaiset kutsuvat tätä kalsifylaksiaksi

- suuret kalsiummäärät tulisi nauttia yhdessä magnesiumin ja B6-vitamiinin kanssa ja D-vitamiinia mukana vain niukasti tai ei lainkaan

- fosforin liikasaanti voi johtaa puutokseen (esim.liha, kala, muna ja leipä sisältävät), suhde parhain kasviksissa (1:2)

- paljon kalsiumia sisältävät mm. lehtikaali, sitruuna, porkkana, sipuli, tomaatti,maito, juusto, raparperi, pinaatti, peruna, aprikoosi,persilja, munankeltuainen (kirjoitin tähän lähinnä niitä, mitä minä syön)

Virkeydestä ja ravinnosta

14.6.2012

Eilen olin harvinaisen virkeä. Olin ystävättäreni kanssa liikenteessä puolenpäivän ympärillä eikä oloni silloin vielä ollut paras mahdollinen. Lähtiessäni palelin ja onnuin. Kotiin tultuani iltapäivällä virtaa tuntui riittävän. Olihan ilmakin lämmennyt, ehkä se vaikutti. Vaikka ranteeni eivät aamupäivällä tuntuneet kestävän ja käytin liikkeelle lähtiessäni tukea, nyt jaksoin jopa katkoa syreenin oksia ison kasan.

Tänään ranteeni ovat jo aamusta lähtien paremmassa kunnossa, vaikka osa sormista on hiukan turvoksissa.

Ravinnosta

Yöt nukun mahdottoman hyvin ja näen mielenkiintoisia unia. Viime yönä kun heräsin, päähäni jysähti ajatus ruoastamme. Jokapäiväinen tavallinen ruoka ei voi mitenkään sisältää kaikkea tarvitsemaamme. Useimmiten siinä ei ole yhtään mitään valmistuksen jälkeen tallella. Kuitenkin meille koko ajan sanotaan, että saamme ruoastamme kaiken tarvitsemamme. Ajattelin asiaa syvemmälti ja esimerkein. Ei pidä paikkaansa, sillä useimmiten syömme huonosti. Samalla minulle välähti mieleeni se, miksi olen ollut lapsesta saakka niin kovin kiinnostunut kasveista ja olen yrittänyt etsiä syytä siihen. Ihmiskunnan pelastus piilee kasveissa ja niiden sisältämässä energiassa! Ei sinällään mikään uusi oivallus, mutta tie minullekin kulkea eteenpäin.

Uni varmaan lähti siitä, että luin eilen Tuula Laamasen Ravintoterapian käsikirjaa, joka sisältää hurjasti tietoa. Taas kerran totesin sitä lukiessani, kuinka vähän tiedämme kaikesta. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin valmiita esittämään, kuinka oikein he elävät ja syövät. Kun he sitten sairastuvat, avun uskotaan löytyvän yksinomaan lääkkeistä. Unohdamme, että nykyaikainen lääkkeisiin perustuva lääketiede on vasta hieman yli 100 vuotta vanha. Sitä ennen käytettiin luonnonmukaisia hoitoja. Nyt voimme yhdistää näiden parhaat puolet.

Ja ruoka on terveyden avain. Ruoka on myös sopeutettava ikään. Vanheneva keho tarvitsee vaikkapa aminohappoja huomattavasti enemmän. Aminohapot ovat kasvi- ja eläinproteiineja. Laamasen mukaan ne ovat avainryhmä terveytemme kannalta.

GR2 Control

Minäkin nautin silloin tällöin aterian korvikkeena tai usein lisänä proteiinijuoman, koska se sisältää kaikki ihmisen tarvitsemia 22 aminohappoa. Laamasen mukaan kaikki 22 tulisi saada yhtaikaa päivittäin tai kahden tunnin aikana. Mikään aminohappo ei auta yksin, koska ne ovat keskenään kilpailevia ja toisistaan riippuvaisia. Siksi yksittäiset aminohappovalmisteet eivät ole suositeltavia. GR2 Control sisältää myös kuituja ja runsaasti vitamiineja.

Laamasen kirjassa käsitellään kaikki aminohapot prosenttilukusuhteessa eli paljonko kutakin tulisi saada päivittäin kokonaisaminohappomäärästä. Mm. lapset, raskaana olevat ja imettävät, vanhukset ja urheilijat tarvitsevat näitä enemmän (tarve 1,2-1,5 g/kg) kuin normaalit aikuiset. Äidinmaito muuten sisältää kaikki 22 aminohappoa, rasvahappoja ja energiaravinteita.

Parhaita aminohappojen lähteitä on runsaasti (mm. kaikki kasvit), mutta saadakseen kaikkia 22 lajia pitää syödä useampia erilaisia.

Kukkapenkin kitkemistä

12.6.2012

Tämä aamu on jo parempi. Ranteeni kestivät jopa pienen kitkemisen kukkapenkissä. Jaksoin myös nostella nyt minulle painavia kukkaruukkuja pihalle. Pikkusormeni molemmissa käsissä ja käsien ulkoreunat ovat aamuisin jäykät. Suurin ongelma on kuitenkin yleensä ranteissa, jotka eivät tunnu jaksavan mitään liikettä. Vasemman käteni muissakin sormissa on edelleen pientä turvotusta, enemmän kuin oikeassa kädessä. Mutta ei tämä ole enää mitään siihen aiempaan tilanteeseen. Minähän aion päihittää tämän kokonaan!

Oikea jalkani/polveni myös tuntuu aamuisin ja onnun hakiessani lehteä. Olihan se niin pitkään kipeä ja rasitin sitä liikaa, kun en tiennyt, mistä oli kysymys.

Samoin tämä paleleminen on minulle vierasta, mutta siihen auttaa vaatteiden lisääminen. Yksi lisäsyy siihen on toki se, että täällä sisällä on vain +19 astetta eikä ulkonakaan ole vielä kovin lämmintä .

Mielipiteitä

Kun sairastaa, on pakko olla koko ajan herkkä omille tuntemuksilleen. Ystävät esittävät kuitenkin usein omia mielipiteitään ja tekevät joskus vähän liian herkästi omia diagnoosejaan. Usein ihmettelen sitä, koska itse olen hyvin arka ottamaan kantaa muiden terveydentilaan. Peräänkuulutankin kaikkialle entistä enemmän sitä, että kuuntelemme ja kerromme mielipiteemme, mieluummin vähän neutraalin vasta kun sitä meiltä kysytään. Saman ohjeenhan voin antaa lääkäreille, mutta se koskee potilaan kuuntelua ja ymmärtämistä. Monet potilaathan saattavat olla jo hyvin perehtyneitä omaan sairauteensa ja tietävät ainakin oireensa hyvin. Toisaalta sitten hyvin monet ovat ylipäänsä täysin välinpitämättömiä terveytensä suhteen.

Käyttöaihe ja vasta-aihe

Mietin tänään taas tätä kortisoni-aihetta, koska se 10 mg on tällä hetkellä ainoa päivittäinen lääkkeeni. Ystäväni joutui syöpähoitojen yhteydessä ottamaan myös kortisonia, mutta kuulemma huomattavasti vähemmän ja lyhyen aikaa. Kun menee lukemaan joitakin keskustelupalstoja, joutuu todella hämmenyksen valtaan. Niin hirveitä sivuvaikutuksia siellä on. On siis vähän suhteutettava asiaa, katsottava tilannetta oman sairauden ja oman lääkkeenkin näkökulmasta ja otettava selvää asioista ennen kuin lähtee tekemään yleistyksiä. Sisareni sai aikanaan myös syöpähoitojen yhteydessä kortisonia suoraan suoneen ja sen seurauksena harmaakaihin, joka leikattiin. Hänellä oli ennestään glaukooma.

Siteeraan tässä Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiirin reumasairauksien hoitoyksikön antamia potilasohjeita kortisonista:

Elimistö tarvitsee kortisonia (glykokortikoidi), jota lisämunuaiset erittävät koko ajan, joka hetki. Se on siis meille elintärkeä hormoni. Sen keinotekoisia johdannaisia on käytetty yli 50 vuoden ajan reumasairauksien hoidossa. Sillä on voimakas tulehdusta rauhoittava vaikutus ja se voi estää niveleroosioiden syntyä nivelreumassa. Sen lopettaminen tapahtuu asteittain.

Käyttöaihe (indikaatio): aktiivi nivelreuma, LED, reumaattinen polymyalgia ja monet muut reumasairaudet

Vasta-aiheet (kontra-indikaatio, käytön este): tuberkuloosi, maha- ja pohjukaissuolihaava ja glaukooma

Seropositiivisuus

Siinä on myös sana, jonka merkitys minun on kaivettava perinpohjin esille. Se kuvaa vaikeampaa nivelreumaa kuin seronegatiivinen, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa, mihin se perustuu.

Välillä väsynytkin

11.6.2012

Olin todellakin eilen koko päivän väsynyt. Iltapäivällä nukuin jälleen tuntikausia sohvalla. Illalla päätäni alkoi särkeä ja särkyä kesti aamuun saakka. Nukuin kyllä yönkin ihan hyvin huolimatta päivän runsaasta levosta. En ottanut särkylääkettä. Olenkin tullut toimeen koko ajan ilman särkylääkkeitä.

Aamulla yritin avata naapurin kissalle tonnikalapurkkia. En saanut sitä auki, sormet olivat jäykät ja voima hävinnyt. Laitoinkin rannetuet käsiini heti aamusta. Mietin, että pitää varmaan alkaa tutustua tarkemmin ohjeisiin, joita sain mukaani myös Hyvinkään sairaalan toimintaterapeutilta "Kuinka huolehdit nivelistä sairastaessani nivelreumaa."

Oppaan mukaan niveliä säästävät työtavat ovat tärkeitä etenkin tulehdusvaiheessa. jolloin nivelrakenne on altis muutoksille ja virheasennoille. Jokapäiväiset askareetkin voivt kuormittaa tulehtuneita niveliä ja lihaksia. Eli oman kehon kuuntelu on tässäkin tärkeää. Oppaassa onkin paljon tietoa, johon minun on hyvä perehtyä ajoissa. Samoin minun kannattaa aloittaa lihasvoimaa lisäävä harjoittaminen.

Olen vasta lääkityksen alkuvaiheessa enkä tiedä, mikä tilanteeni on 2-3 kuukauden kuluttua. Laitoin eilen kyselyn matkatoimistolle koskien mahdollista heinäkuun Karjalan matkani peruutusta. Olen hiukan huolissani siitä erityisesti lääkkeideni takia. Niiden sivuvaikutukset voivat yllättää, vaikka muuten jaksaisinkin.

Uupunut

10.6.2012

Olen edelleen uupunut eilisen tapaan. Jalkani ovat vähän niinkuin kolottavat tai tuntuvat reisien takapuolelta. Jalkapohjat eivät kylläkään enää tuntuneet. Käsien pikkusormet ovat jäykät. Ehkä on liian kylmä. Lämmitin saunan, jota kaipasin jo illalla. On omituista, että nyt nautin kuumasta saunasta ja viivyn siellä aika pitkään. Annan lämmön mennä luihin ja ytimiin. Pitääpä perehtyä myös saunan vaikutuksiin.

Eilen käytiin facebook-päivitykseni johdosta keskustelua puolesta ja vastaan homeopatia. Vähän kommentoin sitä Polulle kauas -blogissani tänään, jossa myös viittaan, että jatkossan käsittelen näitä asioita uudessa blogissani.

Saunassa istuessani tuli taas mieleen, että olen itse kasannut itselleni valtavasti syyllisyyttä. Koko kauden syksystä alkaen syytin jopa itseäni teeskentelystä ja ajoin suorituksiin, jos vain pystyin. Paineita syntyy lähinnä toisten ihmisten kautta, joiden odotuksiin yritän vastata. Olen yrittänyt näyttää reippaammalta kuin olen ja sitä uskotaan helpommin kuin sanallista kertomustani tuntemuksistani. Käteni ovat välillä olleet niin heikot, että kirjan nostaminen, kevyenkin on tuntunut pahalta. Peiton vetäminen, sängyn petaaminen ovat joskus olleet mahdottomia. Painavan ostoskorin kanssa tekee nytkin joskus tiukkaa, mutta enää lähinnä käsien ja ranteiden takia. Viime vuoden puolella olkapäät ja olkavarret olivat niin kipeät, että eivät kestäneet mitään liikettä ilman tuskaa.

On mahdottoman hienoa olla täysin terve ja pystyä kaikkeen. Siihen minäkin olen pyrkimässä.

Tampereella

9.6.2012

Eilinen matka Tampereelle venytti päiväni melkein puoleen yöhön, koska kotimatkalla poikkesimme Ideaparkiin syömään ja kiertelemään kaupoissa ja täällä kotipaikkakunnalla istuimme vielä Minnan kotona iltakahvilla jäätelön kera. Juttua riitti. Lopuksi Minnan sisko Päivi heitti minut kotiin.

Kävimme Tampereella Aila Leponiemen vastaanotolla. Hän on homeopaatti, joka käyttää terveydentilan tutkimuksessa irisanalyysiä. Sanoin heti aluksi hänelle, kun hän kyseli lääkkeitäni, että jospa en heti kerrokaan mitään vaan annan hänen ensin katsoa, mitä hän näkee. Olinhan taas aamulla ottanut Trexan-tabletin.

Olin yllättynyt, kun hän näki silmistäni sen, miten tämä sairaus on alkanut vaurioittaa elimistöäni, vaikkei hän sitä niin ilmaissut, mutta minä tulkitsin.  Oikeanpuoleinen lantion puoli oli vinossa, hän epäili jo lapsena sattunutta vaurioita, mutta minähän tiesin, että kysymyksessä oli tämä sairauteni ja puolen vuoden ontumiseni. Oikeanpuoleinen polveni on ollut se erityisen kipeä ja on arka vieläkin ja pakosti asettaa minut virheliikkeisiin ja varomiseen. Hän näki kuinka verisuoneni ovat kovalla koetuksella, jopa sydämeni, maksani ja munuiaiseni. Minun piti alunperin kirjoittaa jotakin puhetulvasta ylös, mutta eihän siitä mitään tullut.

Omituista oli myös se, että hän ikäänkuin näki myös aiemmat asiat tai ainakin tulkitsin ne niin. Olisiko se ollut ruskeata hajonnutta ainetta parissa paikassa. Kilpirauhasessa aikanaan ollut ei-aktiivinen möykky, sehän on hajonnut. Reumalääkärikään ei sitä tunnistanut. 

Hän kyseli myös, olenko käynyt jäsenkorjaajalla kuten osteopaatilla. Kerroinkin hänelle myöhemmin, että osteopaatilta olin oireiluni alettua saanut parhaimmat ohjeet ja avun. Olkapääni eivät varmaan olisi ilman Marita Simolan hoitoa näin hyvässä kunnossa.

Sain myös suuren määrän ravinto-ohjeita, joista monet tukivat jo oman kehoni minulle kertomia asioita. Hän läpi pitkän listan vältettavistä ravintoaineista, joista osaa olen jo ennestäänkin suorastaan inhonnut. Minulle olikin yllättävää huomata, että olen jo aika pitkään kuunnellut itseäni. Tähän aiheeseen tulen palaamaan.

Käyttämäni ravintolisät ovat olleet myös olleet tukemassa jo pitkään. Joitakin olisi vain ehkä pitänyt lisätä silloin, kun stressin voima oli suurimmillaan. Nyt olen ollut niiden suhteen entistä tarkempi.

Mukaani sain kahta homeopaattista valmistetta:

1) Rhus Tox D6 (Rhus toxicodendron eli myrkkysumakki), joka sopii moniin tarkoituksiin, mutta mm. reumaan ja yleensä liikuntaelimistön ongelmiin. Jonkun lähteen mukaan myrkkysumakkia ei enää käytetä koululääketieteessä. Toisen lähteen mukaan Pohjois-Amerikan intiaanit valmistivat kasvin sisäkuoresta punaista väriainetta sen ollen kestävä väri. Suomeksi Rhus on vahapuu. Sumakkeja on montaa eri lajia eivätkä kaikki ole myrkyllisiä. Aikanaan toimme Turkista siellä käytettyä Sumak-nimistä maustetta, jota ripottelimme mm. salaatin mausteeksi, kun emme muuten tarkoitusta sille keksineet ja se tuntui siihen sopivan.

            Imeskelen 5 raetta aamuisin, ei ruokailun yhteydessä.

2) Aesculus D6 on hevoskastanjaa ja käsitän, että se vahvistaa laskimoverisuonia. Otan sitä vuorostani imeskeltäväksi iltaisin 5 raetta.

Homeopatiasta

En millään pysty tässä kirjoittamaan kaikkea mahdollista homeopatiasta, koska alan vasta opiskella sitä. Sitäkin. Vähän kerrallaan.  Viisaille lääkäreille voi olla hyväksi opiskella sen tapaa hoitaa potilaita eikä tuomita sitä kuten ei myöskään muita vaihtoehtolääketieteitä pelkäksi uskomustieteeksi.

Wikipediassa sanotaan aika hyvin kiteyttäen seuraavaa:

Homeopatialla hoidettaessa kohteena on sairas ihminen eikä sairaus tai oire. Oireiden havainnointi on tärkeää, mutta niillä ei ole painoarvoa ilman potilaan omaa subjektiivista kokemusta niistä.

Minuakaan ei esim terveyskeskuksessa yhdenkään tapaamani henkilön osalta aluksi kuunneltu ollenkaan vaan seurattiin vain oiretta. Subjektiivinen kokemukseni ja käsitykseni jätettiin huomioimatta. Vaikka jalkani oli kolmanneksen turvonnut ja kipeä kuten myös sormeni, lääkärin mukaan ne eivät olleet. Lääkäri väitti, että minulla on nivelrikko. Röntgenlääkäri väitti puhelimessa sormieni röntgenkuvien perusteella, että sormeni ovat osteoporoottiset. Molemmat olivat täysin väärässä, mutta osasivat työntää minua kauemmas ja syyllistää, jotta en vähään aikaan vaivaisi heitä. Se taitaa olla aika yleistä ja nöyryyttävää.

Erikoissairaanhoidon osalta asiat ovat paremmalla tolalla, sillä Hyvinkään sairaalan reumatologit taas kuuntelivat kertomustani tarkalla korvalla ja tuntuivat hyväksyvän senkin, että olen pitänyt itsestäni huolta.

Tulen kuitenkin aika ajoin palaamaan myös homeopatiaan, kun ja jos jokin asia on ajankohtainen.

Tässä linkkien takana tekstiä homeopatiasta

Homeopatian taustat ja nykykäytäntö.

Tehoaako homeopatia ja onko se lääketiedettä?

Tänään 9.6.

Tästä päivästä taisikin tulla eilisestä rasituksesta toipumispäivä. Oikea jalkani tuntuu aralta polven takaa ja onnun taas kävellessäni. Tätä kirjoittaessani on vielä aamupäivä, joten en varmaan ole vielä edes kunnolla vetreytynyt. Harmaa ilma ei myöskään innoita.

Olenkin ollut todella väsynyt. Nukuin iltapäivällä sohvalla parisen tuntia sikeästi. Aloinkin jo miettiä, pitäisikö minun peruuttaa heinäkuun puolivälin Karjalan matka, jossa lähtö on perjantai-aamuna. Miten ottamani lääkkeet sitten vaikuttavat, onhan mukana sitten myös sulfasalatsiini.

Kortisonista, stressistä, lisäravinteista, sairauksista

Knut T. Flytlie kirjoittaa kirjassaan "Vitamiinivallankumous", jota olen ahkerasti lukenut 

jo pitkään kohdassa Sidekudossairaudet:

sidekudossairaudella eli kollagenoosilla tarkoitetaan sidekudoksen ja sen kollageenin autoimmuniteettisia sairauksia, joissa ihminen on tavallaan allerginen omille kudoksilleen.

Yksi näistä sairauksista on siis nivelreuma, siinä elimistön itsetuhon kohteena ovat nivelten solut. Erityisen alttiita tälle ja muille vastaaville sidekudoksen sairauksille ovat suvut, joissa esiintyy HLA-B 27 -kudostyyppiä. Tämä kudos ei välttämättä merkitse sairastumista vaan tarvitaan monta eri tekijää. Kirjoittaja on huomannut, että monet näistä sairauksista kärsivät sinkinpuutteesta. Hän kirjoittaa myös muista antioksidanteista, jotka vaikuttavat kudoksiin ja peräänkuuluttaa ennaltaehkäisyä erityisesti ikäryhmiin 40-80 vuotta, koska nämä sairaudet ovat yleisempiä kuin uskotaan. Sairauden oireiden epämääräisyyden vuoksi henkilöitä siirretään jopa psykiatriseen hoitoon. Psyyken lääkkeiden käyttäminen vain pahentaa tilannetta. Kollageenisairauksista kärsivien potilaiden hoito on terveydenhuollon laiminlyödyintä aluetta. Hän luettelee seuraavia sairauksia: ohut- ja paksusuolen tulehdukset, Raynardin oireyhtymä, nivelreuma, reumaattinen kuume, krooninen maksatulehdus, munuaistulehdus, aineenvaihdunnan häiriöt, Addisonin tauti, lihasheikkous, pernioosi anemia ym.

Hän mainitsee tässä myös pitkäaikaisen stressin, jonka siis lääkäri mainitsi myös minun sairauskertomuksessani. Tällöin lisämunuaiskuoren stressihormoni (kortisoni) on kulutettu loppuun. Sen korvaukseksi lisäravinteiden lisäksi tarvitaan pientä päivittäistä hormoniannosta päivittäin. Minullahan se on tällä hetkellä Prednison 10 mg, joka lasketaan myöhemmin 5 mg:aan.

Hoito voi kestää vuosia

8.6.2012

Tänään otin kello 9 aamulla toisen Trexan-tabletin (10mg) runsaan veden kera ja söin heti perään lautasellisen kaurapuuroa mehukeitolla, koska maitoa ei Trexanin yhteydessä pidä käyttää. Myöhemmin otin ison arsenaalin omia ravintolisiäni ja vitamiineja kuten jokainen aamu.

Hoito voi kestää vuosia. Näin lukee saamassani lääkeohjeessa. Huh-huh. Pelottavaa. Mitä solunsalpaajat tarkoittavat. Tässä ottamassani lääkkeessä on vaikuttavana aineena metotreksaatti. Wikipedian mukaan se on vanhimpia, edelleen käytössä olevia solumyrkkyjä. Myrkytetäänkä minun soluni? Millä voin varmistaa, että voin edelleen huolimatta myrkyistä elää pitkän elämän? Haluan esimerkkejä, muita vaikkapa jo nuorena sairastuneita, jotka käyttävät vuosia samaa soluja tappavaa lääkettä.

Lääkkeen tavallisimmat haittavaikutukset ovat pahoinvointi ja vatsavaivat. Niitähän minulla ei ole koskaan muutenkaan ollut. Entä nyt jatkossa? Suun limakalvot voivat tulehtua, hiukset lähtevät ja esiintyy ripulia. Nekin vieraita minulle. Foolihapon nauttiminen 4 tuntia myöhemmin vähentää haittavaikutuksia. No, minulla ehkä myös oma ravintolisä- ja vitamiiniannokseni saattaa tukea.

Kysymyksiä tulee siis näin pikku hiljaa ja jos aikoo tietää enemmän, tietoa voi tänä päivänä kaivaa monista lähteistä. Sitten on eri asia, miten sitä sulattaa ja miten sen kanssa pystyy elämään, jos tieto on karmivaa. Tässä huomaa sen, kuinka tärkeää olisi saada keskustella muiden vastaavan kokeneiden kanssa.

Keskusteluja

Eilen eräs ystäväni ja lenkkikaverini naapurista soitti ja kerroin hänelle tilanteen ja myös sen, että kyllä kohta lähden lenkille taas. Tosin hän on paljon poissa näin kesäaikaan. Hän kertoi erään työtoverinsa nivelreumasta, joka vaivasi tätä vuosia ennen oikean diagnoosin saamista eli jatkotutkimuksiin siirtämistä. Se oli kuulemma fibromyalgia. Varmaan monen naisen oireet on tulkittu tällä. Joku maallikko ehdotti minullekin sitä tietämättä tuntemuksiani. Kun joku puhuu, että sattuu eri paikoista, sitä ei pidä heti tulkita fibromyalgiaksi, jota myös turhaan on pitkään väheksytty sairautena. Minullekin kaikki ehdottivat liikunnan lisäämistä, jotta lihakseni eivät kuihdu. Jumpata olisi pitänyt joka päivä. Väärässä olivat kaikki, jopa terveyskeskuksenn fysioterapeutti. Naiset otetaan harvoin todesta, jos he alkavat valittaa. Siitä voisin kirjoittaa kirjan.

Kirjojen kirjoittamisesta

Mietin tässä sitä, miten elämä meitä kuljettaa. Mieluummin minäkin jatkaisin historiallisia tutkimuksiani ja veisin niitä kirjan muotoon. Moni aihe on mielessäni. Jopa se "saippuaooppera" menneiden vuosien ja itse asiassa vielä tulevienkin kokemusten perusteella, jossa tyhmyys on huipussaan. Ne kokemukset saivat paikkansa myös lääkärinlausunnossa: "Parin vuoden aikana ollut henkistä stressiä." Enpä näköjään saanut tarkkaan kerrotuksi, että kysymyksessä oli paljon enemmän kuin pari vuotta.

Tänään 8.6.

Menen ystävieni kanssa Tampereelle. Käynti liittyy myös terveyteen, mutta siitä sitten myöhemmin.

Aamujen samanlaisuus

7.6.2012

Samanlaisia ovat nämä aamut. Kädet ovat jäykät ja mielelläni laitan ainakin toiseen käteen tuen pariksi tunniksi. Oikea polvi vähän vihottelee ja jalkapohjat vaativat tukea esim. laitan kengät jalkaan. Jossakin vaiheessa alan myös palella, mikä kyllä menee sitten ohi. Taitavat ne kortisonitabletit sitten pikkuhiljaa kohentaa oloani niin paljon, että voisin tehdä melkein mitä vain. Paitsi etten vielä tee. Kunhan ilma lämpenee, yritän tehdä vähän enemmän puutarhatöitä. Nyt olen vasta katkonut kuivuneita kukanvarsia ja kerännyt pudonneita oksia.

Ruokavaliosta

Kananmunia menee edelleen iltaisin. Eilen oli perhettä syömässä lihapullia, perunoita, kukkakaalia, parsakaalia ja jälkiruoaksi raparperiomenapaistosta vaniljakastikkeen kanssa. GR2:ta juon välillä, useimmiten aamuisin aamiaisen korvatakseni. Leivän syönti ei maistu eikä kaurapuurokaan tunnu joka aamu hyvältä.

GNLD:n GR2 Control on ateriankorvike. Jokaisesta annoksesta saa vähintään 1/3 päivittäin suositellusta määrästä 22 välttämätöntä vitamiinia ja kivennäisainetta sekä muita ravintoaineita. Se sisältää kaikki ihmisen tarvitsemat 22 erilaista aminohappoa. Sitä käytetään ensisijaisesti laihduttamisen tukena, koska runsaasti proteiineja ja vähän hiilihydraatteja sisältävänä se auttaa hallitsemaan glykeemistä vastetta.

Foolihaposta

Tohtori Tolosen artikkeleissa on pitkä kirjoitus foolihaposta, jota otan taas huomenna viikottain otettavan Treksanin tueksi:

Foolihappohoito

Äitiysneuvoloiden kuuluisi Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaan suositella odottaville ja imettäville äideille ruuan lisänä foolihappoa.Foolihappo on ollut niin paljon esillä julkisuudessa, että yhä useampi valveutunut kansalainen on alkanut ottaa foolihappoa (usein yhdistelmänä muiden B-vitamiinien kanssa tai monivitamiinivalmisteena) omin päin, itsehoitona. Sitä on alettu käyttää erityisesti kohonneen homokysteiinin alentamiseen. Hollantilaiset reumalääkärit suosittelevat sitä myös suojaksi metotreksaattilääkitystä vastaan, sillä foolihappo suojaa lääkkeen sivuvaikutuksilta. Ravintolisissä foolihappo on usein yhdistetty B6- ja B12-vitamiineihin, joilla on sen kanssa synerginen yhteisvaikutus.Todetussa folaatin puutoksessa riittävä suun kautta annettava annos on yleensä 1 mg/vrk, malabsorptiossa 5-15 mg/vrk. Foolihappo on käytännössä myrkytöntä. Jos sitä ottaa päivittäin jättiannoksia, 15 mg eli 50 kertaa suomalaisen suosituksen verran (siis paketin verran päivässä), voi kuukauden kuluessa ilmetä mahavaivoja, huimausta, tasapainohäiriöitä ja muita keskushermosto-oireita.


Jos otan sitä 5 mg kerran viikossa, se on aika pieni määrä

Postia lääkäriltä

Tänään posti toi lääkärinlausunnon eli nk. B-lausunnon, jonka vein iltapäivällä Kelaan. Saan uuden Kela-kortin noin neljän viikon kuluttua, mutta lääkekorvaukset saan lausunnon mukaisesti tästä päivästä lukien jälkikäteen, jos nyt joudun ostamaan lääkkeitä tällä välin.

Lausunto on yllättävän selvää tekstiä. Joitakin sanoja pitää tarkistaa, koska ne tulevat jatkossa kuulumaan kielenkäyttööni. Esimerkiksi synoviitti on nivelkalvon tulehdus, tenosynoviitti on jännetupintulehdus. Käsissäni ja sormissani olisikin lääkärin mukaan jännetupintulehdusta. Ranteissa jopa ultraäänen mukaan muhkeat RC ja MIT-karpaalinivelten synoviitit. Eipä ole ihme kaiken sen rasituksen jälkeen.

Niveleffuusiota oli oikeassa polvessa ja nilkassa synoviittia talonavikulaarinivelessä. Effuusio tarkoittaa kudosnestepurkautumaa. Pitäisikö hankkia anatomian oppikirja?

Loppujen lopuksi todettiin seropositiivinen nivelreuma M05.08.

Muuta tänään

Tänään postissa tulleessa Karjala-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu otsikolla "Päiväkirjasta tuli lääketieteen opas". Antti O. Arponen, Karjala-lehden entinen päätoimittaja sairastui marraskuussa 2010 suolistosyöpään ja alkoi kirjoitella (kirjoittaja kun ei voi olla kirjoittamatta) ylös omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Suomen Suolistosyöpäyhdistys kiinnostui päiväkirjan mutoon kirjoitetuista muistiinpanoista ja ne on nyt julkaistu nimellä "Terve mies sairastuu suolistosyöpään". Samaan sarjaan voisi pistää tämän minun päiväkirjani vaikkapa nimellä "Terve nainen sairastuu seropositiiviseen nivelreumaan".

Minulla ei ole mitään peiteltävää oman elämäni suhteen, voin olla millä foorumilla tahansa täysin avoin. Varmaan kuvaisin lopuksi myös oman kuolemani, jos vain jaksaisin.

Ennen ja nyt

En ole missään vielä maininnut, että saamaani nivelreuma-diagnoosia edelsi vähitellen oireiden osalta  paheneva olotila, joka kesti lähes 8 kuukautta. Viimeiset kuukaudet olivat yhtä helvettiä, mutta pinnistelin uskomattoman lahjakkaasti, että varmaan ulkopuolisten oli vaikea uskoa "valituksiani". Kuvablogin alla olevasta blogistani voi osittain rivien välistä seurata sitäkin tilannetta.

5.6.2012

Nukkuminen

On todella hienoa, kuinka hyvin olen nukkunut sitten diagnoosin selviämisen ja lääkityksen aloittamisen. Kun usean kuukauden ajan heräsin joka yö vähintään 7 kertaa, nousin vaivalloisesti veskiin, pissasin joka kerta useita desilitroja ja palasin nukkumaan, nyt herään normaalin yhden kerran yössä eikä minun enää tarvitse edes käydä vessassa. Uudelleen nukahtamisen kanssa ei ollut aiemminkaan ongelmia. Heti ensimmäisinä öinä aloin jo nähdä runsaasti unia, mutta niitä taisi olla niin paljon ja nukuin niin syvää unta, etten muista yhtään mitään. Aamut alkavat vireystilan puolesta tuntua normaalilta, vaikken muuten vielä jaksa toimia entiseen tapaan esim. mennä vaikkapa puutarhaan kitkemään kukkapenkkiä.

Eilen 4.6.

Otin todellakin sen tulehduskipulääkkeen ja se paransi olotilaani ja vaikuttaa vielä varmaan tänä aamunakin.

Kävin terveyskeskuksessa jonottamassa ulko-oven (!) vieressä olevaan asiakaspalveluun, jonne oli jonottamassa paljon vanhoja ihmisiä. Eläkeläisillä on aikaa jonottaa, tunti sinne tai tänne ei minullakaan enää tunnu missään. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja ohi kulkevat hoitajat ja lääkärit. Yksi istujoista, vanhempi mieshenkilö jopa komensi ohikulkevan hoitajan menemään töihin huoneeseen, kun siellä ollut henkilö oli syystä tai toisesta poistunut työpisteestä. Hoitaja pelästyi ja meni ja hoisikin yhden jonottajista. Kohta paikalla ilmestyi ensimmäinen minunkin tuntemani henkilö nimittäin melkein vastapäinen naapurini, jonka kanssa siinä sitten rupattelin. Minun asiani hoitui vuorollaan, vaikka epäilen, että tiedot/turvatarkistusajat eivät aivan oikein järjestelmään tulleetkaan. Koko ajan oli se tunne, että asioita oli hakusessa. Puhelinnumeroita etsittiin, sain vajavaisia vastauksia kysymyksiini. Pääasia tuli kuitenkin hoidetuksi. Myöhemmin pystyn tarkistamaan, onko se oikein.

Nimittäin ennen lähtöäni kävin postilaatikolla hakemassa postin ja joukossa oli kirje Hyvinkään sairaalasta. Siellä oli ilmoitukset reumahoitajan soittoajasta 28.6. ja reumalääkärin seuraavasta vastaanottoajasta 10.9. Hoitaja haluaa keskustella olotilastani ja Trexan-lääkityksen nostamisesta.

Muuta toimintaa eilen

Terveyskeskuksen jälkeen kävin S-Marketissa, jonka halliin olin jättänyt autoni, ostamassa tuliaisia tyttärelleni. Olin sopinut ystäväni kanssa käyväni hänen kotonaan Nurmijärvellä metsän keskellä. Ystävni on ollut vahvoissa lääkehoidoissa rintasyövän takia ja kun aiemminkin olemme tehneet yhdessä kaikenlaista, nytkin aina ensimmäiseksi kysyin häneltä, lähtisikö hän seurakseni. Useimmitenhan teemme aivan tavanomaisia juttuja. Nyt kaikki tapahtuu jaksamisen puitteissa. Ironista meidän suhteemme on, että olemme sairastuneet samoihin aikoihin viime syksynä. Ennen sairastumistamme olemme molemmat olleet täysin perusterveitä naisia ilman lääkkeitä. Molemmat tänä vuonna 65 vuotta nuoria. Se pistää minut miettimään myös sairauden henkisiä ulottuvuuksia.

Ajaessamme tyttäreni luokse ihailimme maaseudun rauhaa ja kesän kauneutta. Paikalla olivat hänen kaikki kolme lastaan. Seurustelimme vauvan kanssa, jonka ystäväni tapasi ensimmäistä kertaa. Joimme kahvit ja söimme karjalanpiirakat ja jäätelön. Minulle sattui siellä eräs koettelemus, joka pisti miettimään. Istahdin matalalle rahille, sellaiselle jolle en ole kuukausikaupalla uskaltanut istahtaa. Liuin siitä sitten lattialle aikomuksena nousta ylös. Enpä päässytkään. Toinen polveni on vielä niin arka, etten uskalla sen päälle enkä onnistunut toisen avulla nousemaan. Tyttäreni sanoi, että minun pitää nousta lihasteni avulla. Olen nyt kuukausia noussut selkä- ja pohjelihasteni avulla ylös. En ole edes pystynyt käyttämään heikkoja käsivoimiani. Vääntelin ja kääntelin aikani siinä lattialla ja loppujen lopuksi ystäväni ja tyttäreni nostivat minut takaapäin ylös. Loppupäivän vasen puoli selästäni oli kipeä. Kunhan saan nämä tulehdukset jahdattua ja voimani palaavat, pitää alkaa harjoitella.

Syömisestä

Ruokahaluni on ollut jo pitkään melko huono. En ole jättänyt syömistä väliin, mutta minulla on usein omituisia mielitekoja. En ole syönyt aikoihin niin paljon lihaa kuin nyt, se on yleensä jäänyt paistijauhelihaan ja välillä olen ostanut Snellmanin kalliita naudanlihapihvejä, sianliha on edelleenkin inhottanut. Viime päivinä olen himoinnut löysäksi keitettyjä kananmunia, joista onkin tullut iltaruokani monena päivänä. On vähän omituista alkaa seurata itsestään tällaisia asioita, joihin ei aiemmin ole kiinnittänyt huomiota. Ystäväni on sanonut, että hänelle sairauden aikana vertaistuki on ollut parasta mahdollista tukea. Jollen muuten kirjoita näitä asioita ylös unohdan ne kokonaan.

Päiväkirjan kirjoittamisesta

Olen vuosikausia kirjoittanut päiväkirjaa. Monet mustakantiset Moleskinet ja muut muistikirjat ovat täyttyneet ajatuksistani ja toiminnastani. Varmaan osittain sormieni turvotuksen vuoksi käsin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Tämä tarina korvannee osittain sitä kirjoittamista ja löytää pian paikkansa myös netissä.

Oireita

Jalkojani palelee nyt usein. Aiemmin en ole kokenut jalkojen saati käsien palelemista, mutta nyt varsinkin aamupäivällä tunnen jalkapohjani ja kylmyyden. Kädet ovat aamulla herkemmät ja puen silloin mielelläni sairaalasta saamani tuen pariksi tunniksi oikeaan käteeni, varsinkin jos kirjoitan. Myöhemmin päivällä tarvitsen sitä harvemmin.

Aamulla kävin saunassa osittain paleluni takia. Huomasin lauteilla ollessani, että minua huimasi hetken. Saunahan laskee verenpainetta. Huimaus on minulle täysin vieras tunne. Se on jopa vähän pelottava, koska sitä voi vaikka hetkeksi pyörtyä ja vaikkapa pudota. Verenpaineeni huiteli korkeuksissa sairaalalääkärin sitä mitatessa, mutta normaalisti se on hyvin alhainen. En ole jaksanut edes seurata sitä. Ehkä pitäisi taas alkaa, koska sitähän lääkäritkin aina tuijottavat. Onhan minulla verenpainemittarikin.

Rannetuet

Tänään tuli sairaalasta kirjeessä ohuemmat, kirkkaan siniset tuet ohjeen kera. Ne voisivat oikeastaan olla minulle juuri nyt sopivammat.

Toimintaa 5.6.

Mieliala on piristynyt huomattavasti. Hain muutaman raparperinvarren ja nyt on raparperipaistos valmistumassa uunissa. Lihapullat tein jo valmiiksi. Hakiessani raparperia pihalta, taitoin kaikki vuorenkilven kuihtuneet kukat. Narsissien ja tulppaanien osalta se on vielä tehtävä. Mutta vähän kerrallaan. Onhan minulla koko ajan ollut jopa tulehdusten riehuessa noita samanlaisia yllättäviä virkistymisiä. Yleensä vaan olen väsähtänyt aika nopeasti ja nukkunut sitten loppupäivän. Isompien ponnistusten jälkeen saatoin nukahdella parikin päivää. Tänään olen jättänyt kipulääkkeen ottamatta.

Yhteenvetoa

Joka päivä huomaan elpyneeni enemmän. Tänään jopa huomattavasti. Jossakin vaiheessa teki mieli kömpiä (kömpiminen ei kyllä onnistu) sohvalle nukkumaan, mutta aika ei riittänyt. Enpä sitä päiväunta tarvinnutkaan. Ruoka-aika meni ohitse, kun siskoni Raija tuli noutamaan perennoja. No, huomenna sitten. Mutta kananmunia teki taas mieli.

Aloitus diagnoosin jälkeen

16.6.2012

Olen aloittanut tämän blogin kirjoittamisen jo 4.6., mutta en ole saanut aikaiseksi siirtoa nettiin. Syynä on tuore sairastumiseni ja sen aiheuttama hitaus ennen nopeassa ihmisessä. Siirrän tekstejä tänne päivä kerrallaan aloittaen vanhimmasta.

Aloitus 4.6.2012

Järjestelyä terveyskeskuksen kanssa

Tänä aamuna soitin omaan terveyskeskukseeni kysyäkseni toimintaohjetta turvakoeseurannan järjestämiseksi. Soitin puhelinneuvontaan, jossa vastasi äärimmäisen kiireelliseltä tuntuva naishenkilö, joka sanoikin heidän olevan tässä ovella, etteivät pysty vastaamaan. Hän kuitenkin siirsi puheluni ajanvarauksiin, josta sain ohjeen mennä jonnekin jonne kuulun. Tiesin, että kuulun itäiselle alueelle ja pyysin häntä antamaan tarkemmat ohjeet, koska en tunne heidän systeemiään.

Yleensä terveyskeskuksessa on aina oletettu, että soittaja on hyvin perillä järjestelmästä. Puheluun vastaava voisi parantaa asiakaspalvelua ja kysäistä siinä ensin jotenkin sopivasti, onko terveyskeskuksen toiminta tuttua. Tämä hoitaja kyllä sitten ohjasi minut menemään C-oven vieressä olevaan asiakaspalvelupisteeseen, joka on auki kello 15 saakka. Siellä seuranta-ajat syötetään järjestelmään, että voin mennä verikokeisiin aina ilman eri pyyntöä.

Kysymyksiä on tässä muutenkin herännyt, mutta ehkä olen viisaampi kunhan olen käynyt terveyskeskuksessa.

Lääkkeistä

Aloitin ensimmäiset lääkkeet heti perjantaina 1.6. saatuani edellisenä päivänä Hyvinkään sairaalassa reumatologien vahvistaman nivelreuma-diagnoosin. Sanoin heillekin, että en halua tätä sairautta. Alistun kuitenkin hoitoon, mutta rukoilen ihmeparantumista.

Lääkkeenä on ensimmäisen kuukauden ajan Trexan, jota otan 1 tabletin (10 mg) kerran viikossa samana päivänä samaan aikaan. Trexan sisältää metotreksaattia, jota käytetään nivelreuman, lastenreuman, nivelpsoriaasin ja muiden kroonisten niveltulehdusten ja systeemisten sidekudossairauksien pitkäaikaishoitoon. Lääkkeen haittavaikutusten estämiseksi minulle määrättiin myös foolihappoa otettavaksi 4 tuntia Trexan-tabletin jälkeen. Palaan näihin haittavaikutuksiin ehkä myöhemmin ja erityisesti, jos havaitsen itsessäni jotakin.

Otan joka aamu Prednison-tabletteja 2 kpl. Tabletissa on 5mg eli aloittava annos on 10 mg. Jatkossa määrää lasketaan hitaasti 5 mg:aan. Tämän lääkkeen vaikuttavan aine prednisoni on sukua kortisonille. Sen tarkoituksena on lievittää tulehdusreaktiota ja poistaa allergiaoireita?

Aivan ensimmäiseksi aamulla otan kuitenkin mahansuojalääke Somacin. Näillä lääkkeillä mennään ensimmäinen kuukausi.

Olotila nyt

Olotilani parani hetkeksi saatuani polviini paikallishoitoa sairaalassa. En myöskään ole enää tarvinnut särkylääkkeitä. Nukun myös paremmin eli en enää herää 7 kertaa yössä vaan korkeintaan 1-2 kertaa. Jalkani ovat kuitenkin päivä päivältä tulleet raskaammiksi. Jalkapohjani ovat alkaneet palella ja oikea polveni on edelleen jäykkä. Tunnen aamuisin myös kipeyden olkapäissäni, niskassani ja käsivarsissani. Sormeni ovat ehkä hiukan vähemmän turvonneet, mutta yhtä heikot kuin ennen. Iltapäivisin väsähdän sitten pitkille päiväunille. Ehkä särkylääke auttaisi jaksamaan enemmän.  Mutta ehkä on paras edetä hitaasti ja levätä näin aluksi.

Ravintolisät

Aamuisin otan tapani mukaan ison määrän ravintolisiä ja vitamiinejä, joita säilytän korissa keittiön kaapissa. Pitäisiköhän minun perustaa pilleripurkeilleni oma pöytä sen aikoinaan suunnittelemani maalauspöydän sijaan. Päiväruokailun yhteydessä otan vielä lisää ravintolisiä esim. päivän toisen kapselin omega-3 kalaöljyjä. Teen niistä myöhemmin erillisen listan määrineen ja/tai käsittelen niitä muulla tavalla.

Tänään

Taidan tänään ottaa yhten Arcoxia 60 mg tabletin, jos joudun ponnistelemaan sinne terveyskeskukseen.