Joulukuussa

Nyt on kulunut seitsemän kuukautta diagnoosistani. Tällä viikolla yritän käydä seurantaverikokeessa ja muutenkin palauttaa tilanteen mieleeni. Kyllä se vain on niin totta, että kun olen terve tai tunnen itseni terveeksi, en paljon ajattele niitä asioita, joita jouduin pohtimaan viime vuonna näihin aikoihin. Palautan aina välillä mieleeni sen epätoivon, jonka vallassa olin. Kuitenkin siinä oli mukana toivoa ja vaihtoehtoja, vaikka välillä pystyin tuskin kävelemään.

Kun aloin toipua, hyvä mieli jatkui. Takapakkia on sittemmin tullut, ei terveydentilani takia, mutta siksi, että olen tajunnut, että toipumiseen meneekin kaksinkertainen aika. Se on hitaampaa kuin sairastuminen. Ihminen kun on ruumiin lisäksi myös henkeä. Se on niin monipiippuinen juttu, etten osaa siitä edes kirjoittaa sen enempää. Joka tapauksessa mikään ei ole enää entisellään. Mutta koko elämähän on yhtä muutosta.

Viime aikoina olen kovasti pähkäillyt oman muistini huonontumista. Samoin asiat, jotka ennen ohitin kevyesti, teettävät minulla nyt paljon enemmän työtä. Tuherran asioiden parissa aivan turhan kauan saamatta loppujen lopuksi mitään aikaiseksi. Teen asioita puolitiehen ja jätän sitten kesken. Ja sitten saatan unohtaakin koko jutun. Iltaisin väsyneenä, en enää muista nimiä. Tavarat ovat aina väärässä paikassa. Näen jonkin esineen jossakin ja ajattelen, että tuossahan se on. Myöhemmin en enää muista, missä sen olen nähnyt. Pitääpä seurata itseään.

Tähän olotilaani vaikuttaa toki myös epävarma elämäntilanteeni eikä pelkästään sairaus. Tunnen joskus, että minulta on viety jotakin elämänvoimastani, vaikka olen kaikin tavoin yrittänyt sen säilyttää. Opiskeluinnostukseni on laantunut, vähättelen itseäni ja osaamistani. Aivan kaikessa. Ihmettelen usein, miten muut osaavat olla niin itsevarmoja ja vakuuttuneita omista kyvyistään.

Kukaan ei toki sitä jotakin ole minulta vienyt. Olen edelleenkin sitä mieltä, että olemme oman onnemme seppiä. Tiellämme vain saattaa olla erilaisia esteitä opettamassa meitä. Eikä elämä tunnu mitenkään reilulta. Paha voittaa usein eikä yhtään lohduta, kun joku sanoo, että se pahaa tehnytkin saa joskus palkkionsa.

Tänä aamun Helsingin Sanomien tiedesivuilla (HS 4.12.2012) oli artikkeli  "Suru ei ole sairaus - syöpä on", Siinä lueteltiin sairauksia kahdessa sarakkeessa perustuen Suomessa tehtyyn kyselytutkimukseen, jossa on ollut mukana 1500 lääkäriä, 1500 hoitajaa, 3000 maallikkoa ja 200 kansanesustajaa.  Lehdessä on listattu ne tilat, joita maallikkojen enemmistö pitää sairautena ja mitä lääkärit pitävät sairautena. Tutkimuksen johtaja, lääketieteen tohtori Kari Tikkinen sanoo, että näyttää siltä, että sairaus on yhtä vaikeasti määriteltävissä kuin kauneus, totuus tai rakkaus.  Maallikkojen enemmistön mukaan 99 prosenttisesti sairauksia ovat rintasyöpä ja eturauhasyöpä. Perässä tulevat keuhkokuume,keuhkosyöpä, nuoruustyypin diabetes  jne. Lääkärien enemmistön mukaan 100 posenttisesti sairauksia ovat sydäninfarkti, nuoruustyypin diabetes, keuhkokuume, rintasyöpä, keuhkosyöpä, malaria ja eturauhassyöpä. Sitten 99 % saavat lonkkamurtuma, skitsofrenia, Hiv/aids.

Luetteloista ei  löydy ollenkaan reumasairauksia, jollei lääkärien listassa olevaa 60 prosentilla ja maallikkojen listassa 80 prosentilla sairautena pidettävää fibromyalgiaa, kroonista kipuoireyhtymää pidetä sellaisena. Lista on aika huvittava, koska sairauksina pidetään kuitenkin tosin vähemmistön mielestä vaikkapa niskajännityspäänsärkyä, unettomuutta, huumeriippuvuutta, vaihdevuosia, lihavuutta, kaljuuntumista, homoseksuaalisuutta, surua, vanhuutta ja ryppyistä ihoa. Lääkärit asettavat myös alkoholismin 65 prosenttisesti sairaudeksi kun maallikoiden prosenttiluku on 48. Itse olen sitä mieltä, että alkoholismi ei ole ensisijaisesti sairaus ollenkaan vaan riippuvuus. En ymmärrä, miksi meillä alkoholisteja ja viinan suurkäyttäjiä erityisesti suojellaan. No on siellä paljon muutakin, mitä en pitäisi sairautena.

Olen nyt jo jonkin aikaa vienyt joka aamu linnuille lisää syötävää. Asun mäkisellä tontilla. Joka kerta kävellessäni pihalla ajattelen, kuinka vaikeata liikkumiseni oli koko viime talven. Kaltevalla pinnalla en pystynyt ilman tuskaa kävelemään. Lisäksi paksu lumi vaikeutti kulkuani entisestään. Olen kiitollinen siitä, että nyt pystyn liikkumaan pinnalla kuin pinnalla. Ja jaksan kantaa vaikka mitä kuten kannoin tänä syksynä vaivattomasti auton renkaat ja television. Hyvä kun vuosi sitten pystyin nostamaan kevyen kirjan. Ostoskassin siirtäminen oli kauheata. Muutos on järisyttävän iso. Yritän muistaa nämä pienet asiat jatkossakin. En ajattele vain itseäni, vaan katson asioita myös suhteessa muihin ihmisiin. Unohdamme liian helposti, että ympärillämme on koko ajan ihmisiä, jotka vaivoistaan huolimatta urheasti ponnistelevat eteenpäin. On hyvä, että näistäkin asioista puhutaan. Useimmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että kaikki ikävät asiat pitää jättää pimentoon. Siinä pätee sitten se sama juttu, kun kaikissa muissakin kätketyissä asioissa,. Kun kätkemme asiat, emme pysty suhtautumaan niihin luontevasti ja elämään kuuluvina. Saatamma jopa katkeroitua.

Välillä melkein unohdan

kuinka kauhea sairaus nivelreuma suuren yleisön mielestä on. Sainhan minäkin aluksi kommentteja, että niitä kuunnellessani aloin jo nähdä mielessäni käteni ja jalkani käpertyneinä oudosti toimintakyvyttömiksi. Mielikuvitus on mahtava voima, mutta tietämättömyys on huono asia. Lipsautamme liian helposti jotakin sellaista, mikä ei ollenkaan sovi tilanteeseen. Emme malta ottaa asioista selvää. Enhän minäkään tiennyt nivelreumasta mitään ennen siihen sairastumistani. Toisaalta en tiedä vieläkään paljon, koska kaikeksi onneksi pääsin suhteellisen nopeasti hoitoon.

Kun luin erilaisista reumoista, sain sen kuvan, että ei oikein kukaan muukaan ole täysin perillä niistä, eivät edes lääkärit. En halua tälla vähätellä lääketieteen saavutuksia, mutta jotkut sairaudet nyt vain ovat sen laatuisia, että niitä on kaikkien osapuolien vaikea hallita.

Pidin omasta asiastani kovasti meteliä. Nyt se tuntuu suhteettomalta paitsi, kun ajattelen sitä hirveää olotilaa, missä kiepuin kuukausikaupalla vain itse tajuten sen. Ihminen kestää näköjään vaikka mitä. Ja toisaalta läheisten on vaikea tajuta, missä mennään. He kuuntelevat toista ihmistä aivan samoin kuuroilla korvilla kuin useimmat lääkärit. Me ihmiset kuuntelemme koko ajan ohi, vaikka sanojen lisäksi voimme nähdä ja vaistota asioita.

Olen miettinyt viime päivinä erityisesti tätä. On vaikea tajuta jonkun ihmisen olevan kuolemansairas, jollei hän sano sitä itse. Jos hän sanoo sen, vaikuttaako se meidän suhtautumiseemme? Ja entä sitten, sehän on vain hyvä. Vanha eläkkeellä oleva työtoverini Pelle ilmoitti pari vuotta sitten syksyllä minulle, että hän on kuolemassa. Olin sanonut hänellä jossakin tilanteessa, että kaikista tärkeistä asioista pitää kertoa. Yhteensattumien vuoksi en sitten päässyt häntä enää tapaamaan ja kun sitten lopulta tavoitin hänet oikeasta puhelinnumerosta, hän oli sitä mieltä, että on paras, että emme enää näe, koska hän on jo niin pahan näköinenkin. Hän sairasti kotona ja kuolikin kotona perheensä keskellä. En hänen toiveensa mukaisesti mennyt häntä katsomaan, emmehän olleet nähneet kovin usein muutenkaan hänen jäätyään eläkkeelle kahdeksan vuotta ennen itseäni. Minusta Pellen avoimuus oli hienoa ja pystyin suhtautumaan hänen kuolemansa tuloon yhtä avoimesti. Pyysin nimittäin häntä antamaan minulle merkin hänen kuoltuaan. Hänestä se varmaan oli jotenkin outoa, kun hän alkoi puhua maanjäristyksen järjestämisestä. Korjasin hänen käsitystään kertoen, ettei hän pysty sellaista järjestämään vaan sen pitää olla jotakin hienotunteista, jonka vain minä ymmärrän.

Sain kyllä merkin, mutta jätän sen tässä kertomatta. Hänen kuoltuaan jopa julkaisin siinä toisessa blogissani (kuvablogi) viimeisen kirjeeni hänelle. Nyt olen miettinyt, miten itse käyttäytyisin. Varmaan yhtä avoimesti kuin muutenkin. Toisaalta sillä tuskin on tänä päivänä merkitystä, sillä vain harvat kuuntelevat. Ja jos ihminen on muutenkin puhelias, niin vielä vähemmän!

Tänään jouduin heti aamusta kiiruhtamaan apteekkiin, kun Salazopyrin-tabletin loppuivat eilen illalla. Olisin samalla ostanut Trexan-tabletteja, jotka loppuvat kahden viikon päästä. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska Kelan mukaan saisin ostaa seuraavat 15 tablettia vasta 17.11. Aika tarkkaa touhua, mutta samapa tuo. Trexan-tabletit ovat toki myös niin vaarallisia, että jos niitä ottaisi vahingossa joka päivä, voisi vaikka kuolla.

Tänä syksynä olen jaksanut tehdä raskaitakin töitä. Autonrenkaat kannoin kevyesti autoon ja autosta pois. Aitaa leikkasin, kun yritin tyhjentää syvää tontin rajaavaa ojaa parin vuoden lehdistä.Huomasin kyllä, että työntekoni helposti lipsahtaa ajallisesti liian pitkäksi. Seuraavana päivänä sitten koen vähän takapakkia. Tänään tyhjensin isot kukkaruukut pihalla mullasta ja siirsin ne tyhjinä seinän vierelle odottamaan kevättä. Alkukesästähän en pystynyt niitä edes täyttämään. Malttia pitää olla.

Sanon olevani ihan ennallaan, mutta kyllä tunnen itsessäni vielä kaiun sairaudesta. Minua kalvaa koko ajan se, etten tiedä lääkkeiden lopullista vaikutusta. Tuskin saankaan sitä selville. Viime viikon lopulla sain jo toisen nuhan tänä syksynä. Onneksi se oli huomattavsti lyhyempi ja hävisi sillä, että nukuin yhden päivän. Aiemmin lasten kuljettamat nuhat eivät tarttuneet. Vastustuskykyni on nyt selvästi heikentynyt.

Mutta on totta, että kun tuntee itsensä suhteellisen terveeksi, alkaa unohdella sairauteen liittyviä asioita. En aina muista, olenko ottanut lääkkeen. Joka toinen päivä otettava Prednison-tabletti saattaa välillä unohtua, päivät menevät sekaisin.

Kun menee hyvin

ajatukset sairauden suuntaan vähenevät eivätkä ole enää ensimmäisenä mielessä. Silloin tällöin tulee mieleen se hurja aika viime syksystä sinne toukokuun loppuun ja se, miten me ihmiset sopeudumme kaikenlaiseen. Toimimme kärsimyksestä huolimatta niillä voimilla, joita meillä on. Usein annamme sairauksien edetä osittain myös omasta syystämme, mutta tänä päivänä myös lääkärien avustamana. Minuakin tyrkittiin vain ulos terveyskeskuksesta eikä otettu ollenkaan vakavasti.

Lääkäreillä on itse asiassa aikamoinen auktoriteetti ihmiseen, vaikka taidot ihmisluonteen ymmärtämiseksi puuttuvat. Oikeastaan kysymyksessä ovat yksinkertaisesti sosiaaliset taidot, joilla lääkäri voi parantaa samalla omaa osaamistaan. Sama koskee myös muita terveydenhoitoalan ihmisiä. On toki ymmärrettävää, että jos haluaa päästä helpommalla, mennään tiettyjen kaavojen mukaan. Samahan koskee mitä tahansa ammattia, missä toimitaan ihmisten kanssa. Itsensä likoon pistäminen voi tuntua kovin raskaalta vaihtoehdolta, mutta pitemmän päälle siinä molemmat osapuolet saavat paljon ja oppivat toisiltaan.

Näin kunnallisvaalien alla, julkisen terveydenhuollon huonosta tilasta puhutaan taas paljon ja parannuksia luvataan. Reumalääkärini mainitsi syyskuussa, että voin mennä vaikka omalle lääkärilleni. Kun vähän ihmettelin ja sanoin, ettei minulla ole omaa lääkäriä, hän totesi, että kaikilla on oma lääkäri. Keskustelu jäi siihen. Itse asiassa olen eläkkeelle jäämiseni jälkeen tarvinnut niin vähän lääkäripalveluja, että en edes ollut selvittänyt asiaa itselleni. Työssäoloaikana minulla oli mahdollisuus käyttää aina työpaikkani omaa lääkäriasemaa ja sain apua samantien, kun sitä tarvitsin. Lisäksi tietyin aikavälein, viiden vuoden välein ja viimeisinä vuosina useammin minut kutsuttiin verikokeisiin, joilla seurattiin terveydentilaani. Lähdin eläkkeelle täysin terveenä.

Keski-Uusimaa-lehti kirjoitti 18.9.2012 otsikolla "Omalääkärimalli tulee käyttöön Tuusulassa", että osittainen omalääkäri- ja omahoitajajärjestelmä otetaan käyttöön lokakuusta lähtien.  Työpari omalääkäri-omahoitajaa tarjotaan noin 6000:lle Tuusulan terveyskeskuksen asiakkaalle, jotka ovat 75 vuotta täyttäneitä ja joilla on diagnosoitu ja Tuusulan potilastietojärjestelmään merkitty säännöllistä seurantaa vaativa sairaus kuten esim, diabetes ja sepelvaltimotauti. Samaisessa artikkelissa kerrotaan, että kotikunnassani on toukokuussa otettu käyttöön työpari- ja tiimimallit, joilla on korvattu aimmat asuinalueeseen ja väestövastuulääkärijärjestelmään perustuvat vastaanottomallit. Tästä pääset terveyskeskuksen omaan tiedotukseen.

Harkinnan mukaan voidaan omalääkäri nimetä myös muille, joilla on erityinen syy pysyvästi tai tilapäisesti asioida saman lääkärin tai hoitajan vastaanotolla. Tämä tästä aiheesta riittäköön.

Lääkkeistä

Tänään tulin kirjoittaneeksi myös siksi, että on taas Trexan tabletin ottopäivä, 10mg edelleen kerran viikossa. Vaikka kaikki kolme lääkettä, joita syön nivelreumaan ovat sopineet minulle hyvin, mietin usein sitä, mitä ne vaikuttavat pitkällä aikavälillä. Pystyvätkö ne turmelemaan muun terveyteni? Trexanin vaikuttavana aineena on metotreksaatti, joka on sytostaattti eli solunsalpaaja, Lääkkeen pakkausselosteessa on mainittu kymmeniä haittavaikutuksia. Helsingin Reumakeskuksen potilasoppaassa, jonka on kirjoittanut Kari Eklund sanotaan seuraavaa:

"Metotreksaatti vähentää immuunijärjestelmän solujen toimintaaa ja aktivaatiota. Aivan tarkkaan ei tiedetä mikä on metotreksaatin tärkein vaikutusmekanismi reuman hoidossa. Suurina annoksina, joita käytetään pahanlaatuisten kasvainten hoitoon, metotreksaatti estää solujen DNA:n synteesiä ja solujen jakautumista. Reuman hoitoon käytetyt annokset ovat huomattavasti pienempiä ja silloin vaikutusmekanismina on todennäköisesti se, että metotreksaatti vapauttaa soluista adenosiini nimistä yhdistettä, joka vähentää tulehdusta ja hillitsee immuunijärjestelmän liiallista toimintaa."

Kysymyksiä selvitettäväkseni:
- immuunijärjestelmän toiminnan vähentäminen
- vaikuttaako muu käyttämäni lääke tulehduksia hillitsevästi
- mikä on solujen adenosiini ja miten se muuten toimii
- onko näistä jo lisätietoa saatavissa

Harvana perjantaina kesän aikana olin vain kotona perjantai-aamuisin. Hajamielisyyteni on silloin aina ollut hyvin voimakas. Haittavaikutuksissa henkisistä oireista ei ole mitään mainintaa. Onko muuten yleensäkään missään lääkkeissä mainintaa hajamielisyydestä ja muistamattomuudesta? Mielenkiintoinen aihe, mutta riittääkö aikani tutkia lääkkeiden sivuvaikutuksia tämän enempää? Lisäksi nehän vaikuttavat yksilöllisesti.

Nyt

Omaan hajamielisyyteeni vaikuttaa toki myös edelleen se stressi, jota olen potenut vuosikausia ja joka on sairauteni alku ja juuri. Se on takapiru suunnitellessani tulevia projektejani, asioita, joille haluaisin antaa aikani täysipainoisesti. Se saa minut joinakin päivinä väsyneemmäksi. Joskus harvoin ranteeni tuntuvat olevan vähän kipeämmät, vaikka olen saanut niihin jo lähes täyden voimani takaisin. Sain äskettäin Hyvinkään sairaalan reumalääkärin väliaikaraportin, joka perustui syyskuiseen käyntiini sairaalassa. Kirjoitin käynnistäni edellisessä blogissani.

Polven paikallishoidon jälkeen olen hoidattanut oikeaa jalkaani ystäväni antamalla lymfahoidolla, joka on tuntunut sopivan hyvin. Pystyn kävelemään entiseen tahtiin ja nousemaan ja laskeutumaan raput normaalisti. Olen käynyt lenkillä vaikka lääkärini suositteli kuntosalipyöräilyä ja uintia. Olen käyttänyt lenkkitossuja vain lenkillä, muuten normaaleja matalakantaisia kevyitä kenkiä. Olen pitänyt huolta itsestäni lepäämällä rasitusten jälkeen ja nukkumalla hyvin. Nyt kuitenkin on aika pikkuhiljaa täydentää joitakin loppuneita GNLD:n ravintolisiä, joiden vaikutuksesta olen täysin vakuuttunut. Omega 3- ja d-vitamiini, b-vitamiini, magnesium, sinkki, niitä en jätä yhtenäkään päivänä väliin.

Väliaikatietoja

Eilen  minut oli kutsuttu Hyvinkään sairaalan sisätautien poliklinikalle tapaamaan reumalääkäriäni. Lähdinkin sinne ajoissa. Ajoin jopa vähän harhaan kun ohitin sairaalaan kääntyvän viimeisimmän risteyksen. Sitten sairaalan pihalla ei näyttänyt olevan vapaita parkkipaikkoja. Moni auto kierteli etsien. Usealla paikalla seisoi auto kuljettaja sisällä istuen ehkä odottaen sairaalassa käynnillä olevaa henkilöä. Parkkipaikka on aika suuri, mutta aika ajoin siellä siis tuntuu olevan melkoinen ruuhka. Kun lähdin runsas tunti myöhemmin pois, paikkoja oli vapaana jo vaikka kuinka paljon. No, onneksekseni sain ajoissa paikan. Ilmoittautumisen jälkeen ehdin jopa hetken odottaa lääkärille pääsyä. Onneksi muistin tarkistaa lähimmät omaiseni sairaalan tiedoista. Huokaisin helpotuksesta, kun siellä oli tyttäreni nimi. Annoin vain hänen puuttuvan puhelinnumeronsa. Mutta sitten vastaanottovirkailija alkoi lukea seuraavaa nimeä, johon minä: "Ottakaa se heti sieltä pois. Sairauteni alku ja juuri." Aavistukseni oli oikea. Suosittelen aika ajoin tarkistamaan ITSE omat tiedot rekistereistä, koska ne saattavat olla vanhentuneet. Minulla oli tiedoissa myös vanhoja puhelinnumeroita jne. Mutta sehän kävi jo aiemmin kesällä ilmi.

Se siis siitä, että tässäkin asiassa pitää olla koko ajan valppaana. Kukaan muu ei ole sinusta tässäkään asiassa kiinnostunut. Virkailija kysyi myös, voiko tietojani vaihtaa vapaasti terveyskeskuksen ja sairaalan välillä. Olen luullut sen olevan itsestään selvää, sillä olen aina kailottanut sitä, että kaikki minun tietoni ovat avoimia kaikille. Uusia ohjeita voi antaa myöhemminkin. Toivon kuitenkin, että minusta ei koskaan tule siinä mielessä pihiä ja salailevaa. Vaikka olenkin avoin, se ei tarkoita sitä, että joku olisi minusta ylipäänsä kiinostunut. Olenhan sen elämäni varrella jo hyvin testannut.

Luin siinä odottaessani  mm. Hyvinkään ja Riihimäen alueen viimeisimmät Aamupostit , joissa käsiteltiin yllättävän paljon myös sairaalan asioita kuten muissakin paikallislehdissä. Sairaalassa näytti olevan remontteja meneillään, kulkuväyliä oli muutettu ja käytävissä oli ahdasta. Palvelu oli kuitenkin jälleen kaikilta osiltaan ystävällistä.

Lääkärini Timo Väliviita oli heti hänen luokseen mentyäni täysin sisällä asiassani, perehtynyt ja osasi kysyä oikeita asioita. Toisaalta minäkin kerron varmaan vähän liiankin auliisti kaikki sairauteeni liittyvät asiat. Mutta eikö se niin pidä mennäkin? Olemmehan me itse sairautemme ja olotilamme parhaita asiantuntijoita. Kaikki tuntuu kohdallani olevan suunnilleen niin kuin pitäisi,  mutta polvessa oleva niveltulehdus pitää tulehdusarvoani (CRP) korkeana. Sen tulisi mennä normaaliin (<3) tai olla korkeintaan vain vähän sen yläpuolellla. Nyt viime viikon verikokeessa se oli jälleen noussut ollen 30.  Olen toki huomannut arvon paranemisen ja huononemisen olotilassani. Kun se huononee,  väsähdän nopeammin, nukun enemmän jne. Sitä vain ihmettelen, miksi en tunne sitä sen enempää, sillä kun sen ollessa huomattavasti pienempi mm. maaliskuussa 2010, olin niin niin mahdottoman kipeä. Ehkä polvi on sitten niin ulkopuolinen elin, ettei sen tulehdus häiritse elämää niin paljon kuin jokin muu tulehdustila?

Sain polveeni paikallishoidon. Lääkäri otti polvesta tumman pissan väristä tulehdusnestettä ja laittoi tilalle hoitavaa lääkettä. Samoin hän tyhjensi Bakerin kystän. Sain ohjeet välttää jalan varaamista pari päivää eli vielä huomisen, keskiviikonkin. Siinä ruohonleikkuun jatkaminen saa taas odottaa. Näitä paikallishoitoja voidaan jatkaa myöhemminkin tarpeen vaatiessa.

Jäin taas miettimään asiaa. Miksi juuri polveni on edelleen tulehtunut, kun muut tulehdukset lähtivät melkein samantien kun sain diagnoosin ja lääkityksen. Tiedän kyllä rasittaneeni polveani armottomasti koko kevään. Nytkin lääkäri suositteli  liikuntamuodoksi kävelyn sijasta kuntopyöräilyä tai uimista. Onneksi minulla ei ole minkäänlaisia särkyjä polvessa. Helmikuun 6 tänä vuonna kävin Tuusulan Lääkärikeskuksessa polveni takia ortopedi Carola Krookin tutkittavana. Polvesta otettiin röntgenkuva ja sain elämäni ensimmäisen kerran siihen paikallishoitoa. Nestettä tuli ulos vähän ja se oli kirkasta ja hyvänväristä. Röntgenkuvien mukaan voisi olla alkavaa nivelrikkoa, mutta nivelten vaihtoon menee vielä vuosikymmeniä.

Tutkin nyt itse röntgenkuvia ja vertaan netistä löytämiini ja huomaan, että niissä kuvissa polveni näyttävät vielä todella hyviltä. Itse asiassa tämä herättää minussa vain lisää kysymyksiä polvestani. En halua menettää sitä, kun se kuitenkin on vielä kunnon polvi. Se vain nyt on sattunut johonkin ihmekeskiöön ehkä aivan aiheettomasti.

Olenko itsekin nyt sortunut uskomaan jotakin, mikä ei olekaan totta. Tuusulan terveyskeskuksen lääkäri väitti minulle silloin maaliskuussa, että olen nivelrikkoinen. Röntgenlääkäri taas sanoi käsieni kuvien perusteella minun kärsivän osteoporoosista. Mikä minulla oikeasti on? Lääkärikeskuksen lääkärin määräämä Comfora 595 mg pisti sairauteni vain etenemään vauhdilla eikä siis sopinut minulle ollenkaan. Itse tiedän, että minulla ei ole nivelrikkoa eikä osteoporoosia.

Huomaatte varmaan, että olen nyt pelkkänä kysymysmerkkinä. En eilen edes osannut esittää tähän liittyen kysymyksiä lääkärille. Koska nyt olen muuten aivan hyvässä kunnossa, on nyt ehkä aika tarkentaa katsettani polveeni ja alkaa etsiä tietoa siitä. En ole vielä luopumassa vahvoista jaloistani!!!

Muita ohjeita eilisestä oli, että voin jättää mahansuojalääkkeen (Somac) pois ja otan enää jatkossa vain yhden tabletin (5mg)  Prednisonia (kortisonisukuinen) joka toinen päivä. Muu lääkitys säilyy ennallaan. Koska otan päivittäin D-vitamiinia sen 100 mikrogrammaa/vuorokausi, minun ei tarvitse ottaa kalkkitabletteja. En kertonut, että en olekaan ottanut niitä Calcichew-purutabletteja varmaan kahteen kuukauteen. Silloin tällöin olen ottanut iltaisin GNLD:n KalMag-puristeita. Elimistö kyllä tietää, mitä tarvitsee. Minun pitäisi perehtyä asioihin entistä enemmän, mutta kun on niin paljon muitakin kiinnostuksen aiheita.

Veriarvoni ovat siis kohdallaan ottaen siis huomioon tuon polven tulehduksen ja lääkityksen. Oli siis taas oikein miellyttävä lääkärissä käynti. Olen vieläkin kiitollinen siitä, että pääsin ylipäänsä hoitoon. Koko kesä on ollut olotilani suhteen taivasta verrattuna sitä edeltävään runsaaseen puoleen vuoteen, että en ole kokenut aiheelliseksi tarttua tähän polvi asiaan tarkemmin. Jatkossa verikokeet otetaan 3 kuukauden välein ja seuraavan kerran menen Hyvinkäälle puolen vuoden päästä.  Pyysin myös sitä edeltävään verikokeeseen D-vitamiinitason mittausta (S-D-25), jonka hän lupasi.

Tätä kirjoittaessani huomaan, kuinka helppoa meidän on palata entiseen maailmaan ja olla välittämättä omasta olotilastamme. Meillä suomalaisilla on verenperintönä se mahdoton itsevähättely monissa asioissa. Minäkin olen sen oppinut kodin perintönä. Tällä kirjottelulla tungen siitä maailmasta ulos vähän kerrallaan.

Henki menee kovempaa kuin ruumis

En ole paljon kirjoitellut tänne nivelreuma-blogiini, koska ei ole tullut esille mitään uutta. Haluan tehdä paljon enemmän, vaikka kehoni välillä pyristeleekin vastaan. Pölyseitit roikkuvat ikkunoiden yläpuolella. Monena päivänä olen ajatellut aloittavani vaikkapa ikkunoiden pesun, mutta sitten vaan huomaan, että päivä onkin illassa. Sama tilanne on monen muunkin asian kanssa. Luen ihaillen Facebookissa minua vanhempien päivityksiä kaikesta, mitä he ehtivät päivän mittaan tehdä. Ajattelen usein, onko meidän päivämme eri pituiset.

Eilen ryntäsin pyörällä vanteet kolisten ihailemaan auringonlaskua ja ottamaan valokuvia. On varmaan osin laiskuutta, etten ole tänä kesänä kovin paljon lenkkeillyt. Alkuvuodesta kävin lenkeillä  kipeitä jalkojani raahaten aiheuttaen varmaan lisää vahinkoa tulehtuneelle polvelleni. En ole nyt uskaltanut vielä lähteä harrastamaan mitään uutta liikuntamuotoa.  Vaikka varmaan pitäisi.. Kun pääsin keväällä irtautumaan kuntosalijäsenyydestä, ajattelin, että nyt pidän taukoa kaikista sitoumuksista. Kuuntelen pelkästään omaa itseäni, en sitä mitä muiden mukaan pitäisi. Oikea jalkani ryppyilee edelleen, ehkä minun ei enää pitäisikään välittää siitä vaan mennä kovaa. Siinä kysymys, kun menen Hyvinkäälle tapaamaan reumalääkäreitä syyskuun 10.

Tässä välillä on selkeytynyt pari asiaa. Ensinnäkin se, että stressi oikeudenkäyntien jälkeen on ollut sietämätön ja on varmaan edesauttanut sairastumistani. Nytkin viime viikon hovioikeuden jälkeen käteni, ranteeni ja jalkani olivat kipeämpiä kuin ennen. Toiseksi, olen kärvistellyt täällä kotona vuosikausia kylmässä, kun talon vesipatterikierto ei ole toiminut kunnolla. Se kosteus ja kylmyys sisällä todella kylmien talvien aikana on edesauttanut sairastumistani. Koska olen viimeksi pystynyt olemaan kotonani paljain jaloin? Öljyä piti ikäänkuin säästää, jotta siitä riittäisi myös muualle vietäväksi. Sekin on selvinnyt myöhemmin

Vaikka kirjoitin tämän aluksi Unikkopellossa blogiin, oli sisällön takia siirsin tämän tänne Nivelreuman puolelle.

Elokuu muuttui viileämmäksi

Aina joskus minulta kysytään, että vaikuttaako lämpö oireitani parantavasti. Minun on pakko vastata, että sillä ei ole mitään merkitystä. Nytkin alkukuukauden hiukan huonontuneen olotilani jälkeen (polvi) olen voinut eteenpäin mentäessä aina paremmin. Niin on käynyt siitäkin huolimatta, että stressiä aiheuttavat tapahtumat ja tilanteet ovat päällä ja ajankohtaisia.

Nuha

Eilen aamulla heräsin kurkkukipuun. Se eteni päivän mittaan siten, että myös nenäni alkoi vuotaa. Viime yö oli aika tukala kurkkukivun jatkuessa. Nukuin kuitenkin oikein hyvin ja aamulla kurkkukipu oli poissa, nuhakaan ei ole mahdoton. On vain tukkoisempi olo ja palelen. Eilen join kuumaan veteen sekoittamaani Finrexin Neo mustaherukkaa (Leiras) parisen pussia, kun ei oikein muuta ollut.

Oletan, että olen saanut saman viruksen kuin tyttäreni pieni 6 kuukautta vanha Alex ja sen jälkeen hänen äitinsä. Koska minulla ei ole ollut nuhaa, yskää tai flunssaa useaan vuoteen, kaapissani ei ollut enää Echinaforcea , jolla olen kautta aikain taltuttanut alkavan nuhan, kunhan olen vain ehtinyt ottaa sitä runsaasti  ja aivan välittömästi kurkkuoireiden alettu, oikeastaan heti, kun ne eivät ole vielä edes alkaneet. Echinaforce on Punahatusta eli Echinacea purpureasta  valmistettua alkoholiuutetta. Nivelreumani ja lääkitykseni takia immuunipuolustukseni lienee heikentynyt, että virukset iskevät nyt minuun helpommin? Echinaforcea on paljon tutkittu ja täältä löytyy A Vogel insituutin sivuilta tietoa tutkimuksesta, jossa on todettu sen tasapainottavan elimistön puolustusreaktiota. Intiaanit ovat käyttäneet tätä rohdoskasvia hyvin moniin tarkoituksiin, jopa reuman hoitoon. Siis intiaaneillakin oli reumaa!

Punahattua olen kasvattanut kukkapenkissä silloin tällöin, koska se on todella kaunis kasvi. Omissa valokuvistani löysin itseasiassa viime vuoden elokuun alusta kuvia kukkapenkkiini hankkimistani punahatuista.



Aika pitkä kirjoitus aineesta, jota en siis tällä kertaa edes hyödyntänyt. Eilen olin tyttärentyttäreni Annan kanssa Helsingissä. Sain syyn kokeilla jaksamistani lyhyellä käynnillä kaupungin keskustassa, kun edellisellä kerralla uuvuin täysin.  Erottuamme ja Annan lähdettyä omalle asialleen, menin sitten vielä kiertämään Ateneumin ison Helene Schjerfbeck-näyttelyn läpi.  Ajoin sitten kello neljän ruuhkassa kotiin. Vaikka siis olin viruksen iskemä ja rasitin arkaa polveani kävelyllä kaupungilla ja museon rapuissa, huomasin eilen ja vielä tänäänkin, ettei polveni tunnu sen enempää kipeämmältä. Hyvä niin!

Elokuun kauniita päiviä

Kyllähän se niin on, että myös kaunis sää ja lämpö vaikuttavat ensin mieleen ja sitä kautta myös kehoon. Kävin eilen verikokeessa ja soittelin tänään tulokset. CRP oli laskusssa edellisesta parin viikon takaisesta ollen nyt 18, mikä ei ole vieläkään lähelläkään hyvää. Muut arvot olivat samalla tasolla kuin aiemmin. B-Leuk oli 9,2 (viitearvo 3.4-8.21) ja heittoja oli myös valkosolujen erittelyssä ilman mitään logiikkaa minulle. Reumalääkäri toivottavasti pystyy näkemään niistä jotakin siitä, miten lääkehoito on onnistunut.

Terveyskeskuksen puhelimeen  vastasi jälleen sama ystävällinen sairaanhoitaja kuin alkukesästä, joka kyseli jopa voinnistani. Kerroin hänelle, etten enää tulekaan kahden viikon päästä turvakokeeseen, koska syyskuun alkupuolella on Hyvinkään sairaalan tilaama isompi verikoe, joka edeltää sairaalassa käyntiäni syyskuun 10 päivä.

Siis aika hyvin tämä aika on mennyt. Tulosten heitot valkosolujen osalta johtuvat varmaan reagoinnistani lääkkeisiin ja CRP kertoo, että polveni on edelleen tulehtunut ja vaivaa minua sen verran, että en vielä oikein pysty lenkkeilemään. Kokeilin tällä viikolla pyörällä ajoa käydessäni kylässä lähistöllä ja se tuntuu onnistuvan hyvin. En vain ole oikein ehtinyt sitäkään harrastaa vaan nyt ilman lämmettyä, olen yrittänyt siistiä puutarhaa ja siivota täällä sisällä.

Hajamielisyyteni on pohdituttanut. Unohtelen entistä useammin asioita, koska olen välillä nk. toisaikainen. Toisaalta tunnen sen olevan myös tietoinen valinta. Onhan niinkin, etten välttämättä tarvitse kalenteria muistaakseni sopimiani asioita, kaikki asiat ovat mielessäni. Yritän vain karsia turhaa painolastia ja pyytää mieltäni säästämään minua. Ikäänkuin olisin uudelleen järjestämässä sisäisen tietokoneeni sisältöä. Tuleva aika vaatii minulta niin suurta vahvuutta ja voimaa, että jossakin se varmasti näkyy. Kirjoittelen Unikkopellossa-blogissani varmaan siitä lisää. Kuitenkin minun on mainittava asiasta täälläkin, koska elämässäni kokema vuosikausien henkinen stressi on ajanut minut tähän sairauteen.

Kolmas kuukausi reumalääkkeiden kanssa

Tässä on ollut niin paljon muuta, etten viime viikolla ehtinyt päivittää tilannetta. Kävin tiistaina turvaverikokeessa. Polveni ja jopa jalkani sen Bakerin kystan takia olivat ärtyneet. Ei ollut sitten mikään yllätys, että CRP oli kohonnut ollen nyt 26.  B-leuk eli valkosoluarvo oli myös kohonnut ollen 9.6. Hemoglobiini oli jatkanut nousuaan ollen nyt 126, mikä minulle on kyllä hyvin matala arvo.

Valkosolujen kohoaminen saattaa johtua sytostaattilääkkeen Trexanin nostosta edellisenä perjantaina kahteen tablettiin eli 20 milligrammaan/viikko. Olotilani on kuitenkin viikon mennessä eteenpäin parantunut, polvikaan ei enää vaivaa liikaa.

Tällä kertaa soittaessani terveyskeskukseen hoitaja vähän ihmetteli, että minua on pyydetty soittamaan sinne. Hän ei myöskään osannut antaa minulle valkosolujen erittelyarvoja. Sanoin siihen, että ei mitään, haen jossakin vaiheessa tulokset paperilla ja varmaan niitä katsotaan myös Hyvinkäällä, jonne voin tilanteen mahdollisesti huonontuessa aina soittaa.

Viime kirjoituksessani epäilin mielialani myös vaikuttavan tilannette huonontavasti. En kärsi masennuksesta enkä edes alakulosta, mutta epävarma tulevaisuus ja kaikkien asioiden järjestely yksin painavat. Oli ilo kuulla, että pohjoisen ystäväni Elisa tulee henkiseksi tuekseni oikeudenkäynnin aikana. Se lievittää sisälläni vellovaa kauhuani suunnattomasti.

Olen aika ajoin kokenut kantamani taakan niin suureksi, että elämänhaluni pienenee ajatusten muuttuessa synkiksi.  Tiedän toki, että ihmisillä on suurempiakin ongelmia kuin minun enkä halua siksi niitä korostaa liikaa. Toivon, että tulevaisuudessa voin tukea ystäviäni enemmän, koska se on minulle tärkeää. Nyt olen laiminlyönyt monia ihmisiä, koska olen joutunut keskittymään itseeni.  Pystyäkseni palaamaan omalle polulleni, tervehtymiseni on tärkeää.  Olen jo usealta  saanut kuulla, että ei nivelreumasta parannuta. Niin tai näin, on aika uskaliasta heittää epäuskoa ilmaan ilman sen kummempia perusteluja ja mahdollisesti tuoda sairastavalle lisää taakkaa.  Tieto on kuitenkin valtaa ja usko kääntää vuoria. Jos olen itse sairauden kehittänyt, voin sen myös kehittää pois. Mutta tarvitsen ennen kaikkea voimaa, sillä juuri nyt on tärkeä päästä eroon menneisyyden eteeni jättämästä taakasta, joka yrittää kaataa minut alleen monella eri tapaa. Siksi mielen voiman ylläpitäminen on niin mahdottoman tärkeää kuten myös oman intuition kuunteleminen.

Kesä ja aika loppumassa?

On omituista, että tässä vaiheessa alkaa jo ajatella kesän loppumista, vaikka elokuuta pidetään vielä  kesäkuukautena.. Alkoihan kouluaikoinani koulukin vasta syyskuun alusta ihanan kolmen kuukauden kesäloman jälkeen. Tänään on taas vaihteeksi selkeästi viileämpää, mikä auttamatta tuo syksyn mieleen.

On itsestään selvää, että mieliala vaikuttaa terveyteen. Oman sairauteni syy on johdettavissa siihen valtavaan paineeseen, mikä minulla on ollut vuosikausia. En ole koskaan ollut täydellisyyden tavoittelija ja siksi selvisinkin niin pitkälle elämässä vain ohittamalla epäonnistumiset. Niitä elämäni on täynnään. Yksikään miessuhteeni tai parisuhteeni, jos käytän mahdottomasti inhoamaani sanaa ei ole onnistunut. Haluan uskoa tehneeni vääriä valintoja ennemminkin kuin syyttäisin omaa itsenäistä luonnettani. En ole osannut liehitellä ja mielistellä elämäni miehiä tarpeeksi. Viime sunnuntain kesäteatteri, joka käsitteli 1800-1900-luvun vaihetta, peilasi myös tätä päivää ja miehen luonnetta. Mihin vuosisadat sen muuttaisivat? Pastori Jussilaisen pään pystyi helposti kääntämään, kun osasi häntä käsitellä niin, että se hiveli hänen itserakkauttaan. Perusasiaa, naisen alisteisuutta miehen tahtoon se ei muuttanut.

Miten tämä liittyy nivelreumaani? Miten se on MINUN nivelreumani? Enhän halua sitä omistaa enkä sitä sairastaa? Olen tajunnut sen kuitenkin olevan minulle eräänlainen pakopaikka. Pakenin ylitsepääsemättömiä vaikeuksia sairauteen, jonka kehitin itse. Niinhän olen nuoresta saakka ajatellut. Että ihminen luo sairautensa omista vaikeuksistaan. Kukaan meistä ei säästy. Autoimmuunisairaudet iskevät, kun eivät löydä muuta pehmeätä kohtaa.

Mielestä ne kaikki tulevat. On vaikea olla aina myönteisesti ajatteleva.  Elin vuosikaudet yrittäen välttää ympärilläni vellovaa moskaa, johon olisi pitänyt osata tarttua heti sen alkaessa. Mutta kuka meistä osaa?  Kehitin ympärilleni kauneutta, toimintaa ja uusia ihmisiä, jotta jaksaisin kestää.  Siirsin asian käsittelyä eteenpäin vuosikaudet. Sitten kun en enää siirtänyt, toinen osapuoli osasi iskeä minun heikkoihin kohtiini. Olinhan ne hänelle täysin avoimesti paljastanut. Ja se jatkuu siis edelleen.

Elämä ei ole helppoa, on sitten millainen tahansa. Miksi turhalta tuntuvia elämänkokemuksia pitää käydä läpi, ehkä se selviää sitten kuoltuamme. Minäkin olisin voinut tehdä asioita toisin jo varhemmin, mutta oliko sattumaa vai mitä, että näkökulmaani tarkoituksella aina kriittisissä tilanteissa käännettiin muualle, jotten huomaisi virheitäni heti. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Olisi taas verikokeen aika. Eilen en päässyt, joten yritän tänään terveyskeskukseen. Aamut ovat hivenen vaikeampia oikean jalkani vuoksi. Kädetkin ovat jäykempiä. Mietinkin, vaikuttavatko tulevat asiat näin paljon, vaikka yritän välttää niiden ajattelua. Joskus ajatukseni ovat äärimmäisen synkkiä, kestämättömiä ja toivottomia. Ne ovat niin synkkiä, etten edes halua kirjoittaa niitä tänne tai päiväkirjaani. On aivan selvää, että ruumiini ei kestä enää paljon enempää, vaikka kuinka yritän pysytellä positiivisenä. Pahinta on loppujen lopuksi se mielen jäykistyminen, kun ajatukset eivät enää edes poreile ja luomiskyky tyrehtyy. Miten tämä kaikki vaikuttaa tervehtymisprosessiini? Mistä löydän nyt tukijalkoja ja kainalosauvoja?

Kirjoitin tämän tänne, vaikka yleensä pohdin tämänkaltaisia asioita toisissa blogeissani.

Kaikki ennallaan

Olen laiminlyönyt tänne kirjoittamista, koska mitään sen kummempaa ei  kuulu. Voimani ovat kasvaneet, erityisesti huomaan sen käsistäni. Sain eilen vaikean ruohonleikkurin vaivattomasti päälle eikä pihalla tekemäni työt, kitkemiset ja ruohonleikkuu tuntuneet enää edes seuraavana päivänä ranteissa.

Tänään Hyvinkään sairaalan reumahoitaja soitti aiheena Trexan-lääkkeen eli sen systostaatiin määrän nostaminen 2 tablettiin, yhteensä 20 mg huomisesta alkaen. Samalla vähennän Prednisonin yhteen tablettiin eli 5 mg:aan.  Tuntuu mukavalta, kun joku kysyy vointia. Keskustelimme siinä muistakin asioista. Mainitsin, että sulfasalatsiinin aloituksen jälkeen olen aika ajoin "kärsinyt" pienestä päänsärystä. Kerroin minua eniten huolettaneen olevan paukama oikeassa polvitaipeessani polven takapuolella. Sitä kutsutaan Bakerin kystaksi. Hän sanoi, että syyskuun 10 päivälle sovittua lääkärin tapaamista voidaan toki aikaistaa. Minun oli pakko sanoa, että nämä "ongelmani" eivät ole yhtään mitään sen rinnalla, mitä kärsin keväällä. Turha on aikaistaa, jollei nyt lisälääkitys aiheuta jotakin.

Hän totesi veriarvojeni kohentuneen, mutta CRP oli vielä 15 eli korkeahko. Minun piti toissapäivänä hakea ne kolmet verikokeiden tulokset terveyskeskuksesta printattuina.Siellä kuitenkin sattui siinä kello 13:n aikaan olevan pitkä jono, etten viitsinyt jäädä odottelemaan. Olin menossa tyttäreni luokse nimipäiväkahveille mukanani leipomani mustikkatorttu. Taitaa käynti jäädä maanantaille, jolloin on aika mennä seuraavaan turvakokeeseen.

Kävin tänään  apteekissa hakemassa täydennystä lääkkeisiin. Koska minun on helppo asioida paikallisessa apteekissa, en viitsinyt perehtyä niihin sääntöihin, mitä Kelan korvaamilla lääkkeillä on ostomäärien suhteen. Halusin joka tapauksessa pienimmät mahdolliset pakkaukset. Korvauksen määrä on entisen normaalin 42 prosentin sijasta nyt 72 prosenttia. Esimerkiksi Salazopyrin 100 tablettia maksoi aiemmin 11,59  e ja nyt 5,59 e.

Samalla matkalla hain Lifestä karnosiinitabletteja, koska edellinen purkkini oli tyhjä. Keskustelen aina hetken myyjän kanssa minua juuri sillä hetkellä kiinnostavista asioista saadakseni vahvistusta miettimilleni asioille. Tällä kertaa kyselin kylmäpuristetusta neitsytkookosöljystä, jota olen siirtynyt käyttämään esim. paistaessani jotakin sen terveellisyyden takia. Kuitenkin jatkuvasti näen sanottavan kookosrasvan olevan epäterveellistä. Hän sanoikin, että silloin tarkoitetaan kaupoissa olevaa teollisesti valmistettua kovaa kookosrasvaa. En lähde tässä jatkamaan mitään rasvakeskusteluja, mutta kehotan muitakin ottamaan asioista selvää ennen kuin tuomitsevat jotakin

Ostin myös kokonaisia luomuviljeltyjä hirssejä kokeillakseni vaihteeksi kaurapuuron sijasta hirssipuuroa aamuateriana.

Olen luvannut kirjoittaa monesta aiheesta mm. liittyen käyttämiini ravintolisiin. Kirjoitankin, kunhan taas innostun aiheesta. Yritän nyt kaiken muun touhuamisen ohella lukea ja aloittaa kirjoittamista, jotta saisin pari viimeistä taidehistorian opiskelutehtävääni valmiiksi.

Voimat palaavat

Eilen kehuin, kuinka minulla on jo ruista ranteissa. Imuroin kaikki huoneet hyvin, kun en kuurosateiden takia päässyt rikkaruohoja kitkemään. Tänä aamuna on sitten taas takapakkia. Pestessäni hiuksiani ja suihkussa ollessani, kirkaisin jo pari kertaa, kun tietyt liikkeet satuttivat kipakasti oikeaa kättäni ja rannettani. Rannetuki saa taas olla hetken kädessäni, etten intoilisi liikaa.

Aamut yritänkin nykyään viettää omassa rauhassani ja tehdä maltillisia kotipuuhia ja korkeintaan kuljeskella pihalla valokuvaamassa. Lääkkeiden vaikutus tuntuu sitten iltapäivällä vahvistuvan ja antavan minulle harhakuvan ylivoipaisuudesta. Mutta liike ja liikkuminen eivät ole suinkaan pahasta. Viime aikoina liikkumiseni on ollut pääasiassa yhteydessä tekemisiini eikä varsinaista kuntoilua. Sen aika koittaa kyllä vielä.

Tänään olen lähdössä tyttärenpoikani Artun kanssa Helsinkiin kesäretkelle. Menemme bussilla. Koko kevään jouduin välttämään bussia ja käyttämään vain omaa autoa, mutta nyt siihen ei enää ole mitään esteitä, kun jalkani toimivat  taas lähes normaalisti.

Olen matkan jälkeen nukkunut taas hyvin ja sikeästi. Tunnen näkeväni mahdottoman paljon unia ja seikkailen yön aikana ties missä, mutta valvetilassa en niitä muista muuten. Olen joka päivä kiitollinen, että olen näin hyvässä kunnossa. Minun on jo hiukan hillittävä itseäni, etten vielä intoilisi liikaa halussani auttaa muita ihmisiä. Minun on myös opeteltava suojaamaan itseni negatiiviselta energialta. Ne ovat niitä henkimaailman asioita, joilla on myös vaikutus fyysiseen hyvinvointiimme. Mutta niistä toisella kertaa.

Kun olotila paranee, tahtoo myös herkästi jättää väliin kunnon ruoan ja unohtaa osan päivän lisäravinteista. Siinäkin minun on parannettava toimintaani. Lupaankin lähiaikoina käsitellä  käyttämiäni tärkeitä ravintolisiä.

Ruista ranteissa

Eilen oli turvakokeen aika. Näytteen ottanut hoitaja saikin minulle aikaiseksi oikeaan käsivarteeni aikamoisen mustelman. Kyselin tänään tuloksia eikä niissä ollut kuulemma mitään hälyttävää. Pyysin tulostamaan tulokset paperille ja viemään ne itäisen alueen terveydenhoitajalle, josta ne joku päivä noutaisin.

Käsivarteni, ranteeni ja käteni ovat hurjasti vahvistuneet. Oikea jalkani on edelleen hatara. Jaksan jo nostella mitä vain ja kiskoa isojakin rikkaruohoja. Jäykkyys viipyilee vielä käsien laidalla, mutta jokainen päivä on eteenpäinmenoa.

Kaksipäiväinen Karjalan-matka pisti voimani kyllä nollille. En ole aikoihin ollut koko päivää niin väsynyt kuin olin sunnuntaina, kun olimme palanneet lauantai-iltana. Edellisen yön huonot yöunet Viipurin hotelli Viktoriassa ja jatkuva bussissa istuminen tuntuivat. Tuollainen matka on myös henkisesti vaativa.

Haastattelin vierustoveriani tänä vuonna 83 täyttävää sukulaistani, jonka isänisänisä oli minun äidinisänisän veli, koska hän oli maininnut sairastaneensa reuman ja parantuneensa siitä. Hän sairasti sekä nivelreumaa että selkärankareumaa nuorena naisena ja häntä hoidettiin mm. kullalla. Käsitin, että hän oli hoidettavana myös Heinolan parantolassa. Hän kertoi olleensa aika ajoin todella sairas ja kärsineensä kivuista. Selkärankareuma jätti selän jäykäksi, mitä ulkopuolinen ei kyllä huomaa.  Hän on aina näyttänyt minusta ikäisekseen nuorelta.

En paneudu asiaan sen enmpää, mutta kun reuma-sana herättää ihmisissä kuitenkin kauhistelua, on hyvä kertoa positiivisia asioita sen tiimoilta. Olenhan minäkin päättänyt parantua enkä usko kaikkiin pelotteluihin.

Vaikka en vielä olekaan yhtä ketterä kun olen ollut, mutta kuten kerroin ruista on jo sen verran ranteissa, että ehkä tänä kesänä saan ikkunatkin pestyä. Olen toisaalta päättänyt ottaa asiat rauhallisesti ja elää edelleenkin päivän kerrallaan huolehtimatta tulevaisuudestani.

Kelan päätös

Eilen tuli postitse Kelan päätös oikeudesta lääkkeiden korvaukseen, joka on voimassa hakemuksen saapumispäivästä 7.6.2012 alkaen ilman määräaikaa, ei siis edellisestä päivästä, kun olen jättänyt sen Kelan Hyrylän toimistoon. Päätös on annettu 5.7.

Päätöksen mukaan saan 72 prosenttia valmisteen korvausperusteesta. Sairaus, joka siihen oikeuttaa on määritelty seuraavasti "Hajapesäkkeiset sidekudostaudit, reumaattiset niveltulehdukset ja niihin verrattavat tilat (202)."

Päätöksessä on lisäksi lueteltu perustelut ja lainkohdat ja mahdollisuudet valittaa.  Lääke pitää myös olla lääkkeiden hintalautakunnan hyväksymä erityiskorvattavaksi valmisteeksi valtioneuvoston asetuksessa säädetyn sairauden hoidossa. Lisäksi lääkkeellä pitää olla lääkkeiden hintalautakunnan vahvistama hinta.

Omia tietojani pääsen katsomaan Kelan sähköisten asiointipalvelujen kautta. Tänään posti toikin jo uuden Kela-kortin, jossa merkintä AE 202.

Vanhojen ihmisten on vaikea päästä hoitoon

Tapasin viikonlopun ja maanantain aikana itseäni vanhempia ystäviäni, jotka ovat siinä 80 vuoden hujakoilla. Keskustelimme paljon kaikenlaista. Nyt kun olen erityisen kiinnostunut myös yleisesti näistä sairauksiin, lääkkeisiin ja hoitoihin liittyvistä asioista, saan kuulla ja kuulen paljon sellaista, mikä aikoinaan olisi mennyt ohitse enkä olisi edes välttämättä ymmärtänyt.

Usein on sattuman kauppaa, että 80-vuotias tai jo varmaan paljon nuorempi pääsee seulan läpi erikoishoitoon tai leikkaukseen.  Hän saa usein juosta terveyskeskuksessa vaikka kuinka paljon ennen kuin hänet otetaan vakavasti. Sattuma voi olla vaikkapa nuori sijaislääkäri, jolla ihanteet ovat vielä tallella ja joka tutkiikin vakituiselle lääkärille tutun potilaan kunnolla eikä työnnä häntä ulos. Sijainen ei sitten saa antaa lähetettä, mutta hän on tutkinut ja rekisteröinyt asian ja sairastava voi sitten pistää kovan kovaa vastaan. Olikin ilo nähdä, kuinka leikkaus oli vienyt kivut ja tuonut uuden vaihteen päälle.

Kokematon yrittäjä joutuu ensin tutustumaan siihen ajatusmaailmaan, joka omassa terveyskeskuksessa vallitsee. On äärimmäisen vaikea tajuta sitä, että ehkä vielä lievästi sairasta ihmistä pallotellaan ja syyllistetään hänen vanhuudellaan, kulumillaan, nivelrikoillaan ja osteoporoosillaan kuten minun kohdallani kävi. Mikäänhän ei pitänyt paikkaansa. Olen toki eläkeikäinen, mutta olen säästynyt kivuilta, kulumilta ja niveleni ovat kunnossa. Mistä tietämätön voi tietää, mitä kokeita pitää ottaa, jotta reumasairaudet saataisiin suljettua pois?  Sen kysymyksen kanssahan menin maaliskuussa lääkärille. Mistä siskoni tiesi kesällä 2010 esittää kysymyksen, ettei vaan sairasta syöpää? Meillä kummallakin oli vahvat epäilyt omasta sairaudestamme, mutta meitä molempia vähäteltiin.

Minulla oli onnea. Aloin itkeä, en voinut millään ymmärtää, että lääkärin määrittelemään nivelrikkoon sairastutaan yhtäkkiä ja ollaan niin mahdottoman kipeitä. Olihan äidillänikin polvissaan nivelrikkoa, joka aiheutti hänellä särkyä. Kuitenkin hän oli ketterä loppuun saakka, hän kuoli 88-vuotiaana. Minulla oli onnea, että lääkäri pisti minut verikokeeseen, jossa otettiin se seropositiivisuus-arvo, mikä vei minua eteenpäin.

Sisarellani ei aikanaan ollut onnea, vaikka hänen kysymyksensä sisälsi myös diagnoosin. Minun on vaikea tietää, josko hän olisi vielä hengissä, jos ensimmäinen lääkäri olisi kuunnellut tarkalla korvalla.

Menin tapani mukaan sivuraiteille. Keskustelut avaavat silmiä moneen suuntaan ja ovat todella opettavaisia. Tässä blogissa kuitenkin käsittelen asioita melko pintapuolisesti enkä ota koko henkistä kapasiteettiani käyttöön. Kun puhumme paranemisesta, henkisyydellä ja uskolla on uskomattoman tärkeä osuus. Ystävieni kanssa keskustelu toi ne asiat taas voimakkaasti esille. Se on kuitenkin toinen juttu, johon palaan muilla foorumeilla.

Kuulin viikonlopun aikana myös eräältä kaukaiselta sukulaiselta, että hän on parantunut sekä selkäranka- että nivelreumasta. En ehtinyt tilanteessa kysellä sen enempää, mutta tapaan hänet pian uudelleen ja haastattelen tarkasti.

Olen jaksanut hyvin, vaikka matka pitkine ajoineen väsyttikin. Ylihuomenna olen sitten lähdössä Karjalaan kahden päivän reissulle.

Foolihaposta ja B-vitamiineista

Jospa nyt käyttäisin hetken kirjoittaakseni aiheesta, johon olen kai pariinkin otteeseen luvannut palaavani. Eilen otettuani viikottaisen sytostaattiannokseni (Trexan 15 mg) otin jälkeen noin 4 tunnin päästä 5 mg Acid.Fol eli foolihappoa, joka lääkkeen muodossa on synteettistä. Oma Tuusulan apteekista ostamani purkki on Yliopiston Apteekin omaa tuotantoa, vaikka en heidän sivuiltaaan löytänytkään sitä tuotteena. Foolihaposta kyllä siellä löytyy seuraavanlainen teksti:

• Foolihappo on tarpeellinen punasolujen muodostumisessa, hermokudoksen erilaistumisessa sekä ruuansulatuskanavan ja sukurauhasten toiminnassa. Puutosta voi aiheuttaa yksipuolinen ravinto, raskaus sekä eräiden lääkkeiden käyttö. Foolihapon tarve on aikuisilla 300 ja raskaana olevilla 400 mikrogrammaa vuorokaudessa. Parhaita lähteitä ovat vihreät vihannekset, paprika, naudan maksa, munankeltuainen ja täysjyvävilja. Raskauden aikana suositellaan foolihappolisää, koska sen on todettu vähentävän sikiön keskushermoston epämuodostumia.

Synteettistä foolihappoa saatetaan lisätä myös elintarvikkeisiin ja ravintolisiin. Folaatin nimellä se esiintyy ruoassa.  Sitä on erityisen paljon esimerkiksi pinaatissa, nokkosessa, lehtikaalissa, parsassa, herneissä, auringonkukan siemenissä, ananaksessa,vadelmissa, mustikoissa, tomaateissa, punajuuressa ja monissa muissa. Tämä vitamiini löydettiinkin pinaatista vuonna 1941. Vitamiini vaurioituu herkästi kuumennettaessa ja auringonvalossa.

Foolihappo luetaan B-ryhmän vitamiineihin eli se on B9.  Se on vesiliukoinen vitamiininkaltainen aine, jota syntyy maksassa C-vitamiinin avulla.  Se on proteiinien tuotannolle välttämätön aine ja yhdessä B12-vitamiinin kanssa se osallistuu veren punasolujen muodostamiseen.(Knut T. Flyttien mukaan)

Luin netissä ja kirjoissa olevaa aineistoa läpi ja huomaan taas paljon ristiriitaisuuksia. Tri Tolosen sivuilta löytyy ehkä ajantasaisinta tietoa. Sieltä löytyy paljon muutakin aiheeseen liittyvää.

B9 toimii yhdessä B12-vitamiinin kanssa, jota saadaan pelkästään ravinnosta, mutta ei kasvisravinnosta vaan eläinperäisistä tuotteista kuten maksasta, lihasta, kananmunista ja maidosta. Näiden suoranainen himo selittää B12:n puutoksen ravinnossani. Eilenkin himoitsin kananmunia yli kaiken ja oli pakko keittää pari. Tärkeätä on minulle niissä, että ne ovat löysäksi keitettyjä.

Vanhoilla ihmisillä ym. vitamiinien puutokset ovat hyvin yleisiä kuten myös on todetty D-vitamiinin osalta. Olisikin aiheellista, että näitä vitamiineja seurattaisiin useammin verikokeilla. Ylipäänsä B-ryhmän vitamiinit todetaan varmaan jossakin vaiheessa myös tärkeimmiksi kuin nyt on tilanne.

Olen nyt jonkin aikaa syönyt Solgarin B-Comlex "100".  Sitä aiemmin tyhjensin saman sarja "50"-purkin, jossa oli osittain puolet vähemmän vitamiineja.  Sitä ennen olin pitänytkin taukoa B-vitamiini osalta, mikä lienee ollut virhe. Sitä on toki hyvin vaikea todistaa. Lääkkeiden käytön aloitus mullisti tilanteen niin, että olikin hyvä aloittaa vahvemmalla tuotteella.

Huomasin, että purkissa on myös Folic acidia eli foolihappoa 400 µg/kapseli, joka vastaa tuota suomalaisen naisen "hyväksyttyä" päivittäistä tarvetta paitsi, että se on ilmeisesti myös synteettisessä muodossa ja vastaa 200 prosenttia Euroopan Yhteisön suosittelemasta päiväannoksesta (European Community Recommended Daily Allowance). Saman verran oli siinä "50"-purkissa. Eli siirsin Trexan päivänä tabletin ottamisen myös iltapäivään, kaiken varalta. Enpä ylitä noinakaan päivinä lääkinnällisen käytön maksimimäärää. Nuo suositellut päiväannokset vaatisivat myös tutkimista, nehän poikkeavat suuresti maasta toiseen. Solgarin tuotteet on valmistettu USA:ssä brittiläiselle firmalle ja ostan niitä Lifesta.

Kesäkuun alussa himoitsin erityisesti lihaa ja kananmunia, mikä selittää elimistön viisauden yrittää korjata puutteita äkkinäisessä muutoksessa kuten minulla oli tuo lääkityksen aloittaminen. Vitamiinien puutteita on vaikeampi havaita kaikissa tilanteissa. Sairaudet kun alkavat hiipiä ihmisen elimistöön pikku hiljaa eivätkä oireet ole sen kummempia ennen kuin on liian myöhäistä.

Tuossa syömässäni tuotteessa on myös B12-vitamiinia (as cyanocobalamin prep.) 100 µg/kapseli, mikä on myös suosituksia paljon suurempi määrä ja vastaa esim Knut F. Flyttien kirjan mukaan lääkinnällisen käytön päiväannosta. Tämä vitamiini muuntaa foolihappoa elimistölle hyödylliseen muotoon ja on välttämätön nopeasti uusiutuvien solujen kuten puna- ja valkosolujen tuotannolle. Vitamiini on erittäin tärkeä vastustuskyvylle ja myrkkyjen poistolle soluista.

TriTolosen vitamiiniselvityksessä B12:sta on enemmänkin tietoa, mutta tämä kiinnosti minua erityisesti:

• B12-vitamiinilla ei tunneta muita kiistattomia, ns. farmakologisia vaikutuksia kuin pernisiöösin anemian parantaminen, jossa käytetään jättiannoksia pistoksina. B-vitamiinien yhdistelmävalmisteissa on usein mukana B12-vitamiinia. Yhdistelmiä käytetään melko yleisesti hermovammojen, -kipujen ja -tautien hoidossa. Keski-Euroopassa B12-vitamiinia käytetään jonkin verran yhdessä B1- ja B6-vitamiinien kanssa lievittämään reumapotilaiden niveloireita sekä masennusta. Suun kautta nautittu B12-vitamiini ei ole aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia.

Ylipäänsä kaikissa lähteissä ei ole huomattu mitään negatiivisia sivuvaikutuksia suuremmalle käytölle.  Vanhemman väestön dementoitumiseen ja muistin heikkenemiseen nähdään kyllä yhteys. Minä näytän kuitenkin nyt tarvitsevan enemmän. Sekä purkista että ruoasta.

Tuula Laamanen Ravintoterapian käsikirja:

• Koska B-vitamiinit ovat yleensä erityisen herkkia tuhoutumaan valon, lämmön, ruoka-aineiden käsittelyn ja hapen vaikutuksesta, kaikkiin ikäryhmiin kuuluvien tulisi käyttää päivittäin B-vitamiineja lisäravinteina tai valmisteina, jossa ne on yhdistetty muihin energiantuotannon tarvittaviin ravinteisiin. WHO on suositellut erityisesti vanhusväestölle jatkuvaa B-vitamiinilisien käyttöä

Solgar Vitamin B-Complex "100" sisältää myös muita B-ryhmän vitamiineja. Nyt minulle tuli niin kova nälkä, että pitää alkaa tehdä ruokaa. Siispä palaan niihin muihin ryhmiin myöhemmin ja käyn jossakin vaiheessa läpi, miten ryhmän vitamiineja on aidosta ruoasta tehdyissä ravintolisissä.

Oman itsen seurantaa

On toki varmaan joskus takapakkiakin odotettavissa. Näytän harmaalta ja sairaalta. Kasvoni ovat turvonneet ja elottomat. Olen väsyneempi ja toisaalta nukun levottomammin. Oikea jalkani on kipeämpi kuin aiemmin. Onhan vähän SAIRASTA seurata itseään, mutta kuka muu seuraisi sairauttani huolehtien terveydestäni. Foolihaposta kirjoittaminen olisi ajankohtaista, mutta en ole nyt jaksanut paneutua siihen.

Viikko sitten aloitin sulfasalatsiinin syönnin 1 tabletti aamuin ja illoin. Tänä aamuna ohjeen mukaan otin sitä 2 aamulla ja saman määrän illalla. Sen pitäisi rauhoittaa niveltulehdusta, joka minulla ilmeisesti vielä on oikeassa polvessa. Sen pitäisi vasta myöhemmin lievittää kipuja (2-3 kuukauden päästä), mutta niitähän minulla ei ole. Jollei sitten kivuksi voi katsoa, että sattuu, jos teen vaikkapa nopean kääntöliikkeen. Sitä aristelee luonnostaan, jos tuntuu kipua, vaikka se on minun kohdallani toisaalta täysin olematonta.

Hoidon seuranta on sulfasalatsiinin ohjeiden mukaan ensimmäisinä kuukausina erittäin tärkeää. Toivottavasti turvakokeeni on nyt oikein syötetty terveyskeskuksessa, että seuraava verinäyte heinäkuun puolivälissä onnistuu. Trexanin lisäys 2 tablettiin on vasta elokuun alussa. Soitin siitä eilen Hyvinkään reumahoitajalle, kun asia jäi hiukan epäselväksi. Sain tietää, että he kyllä ovat nostosta yhteydessä minuun. Ehkä hekin katsovat arvojani. Tai onko kukaan muu kuin minä niistä kiinnostunut?

Tällainen paketti lääkkeitä pistää edelleen ajattelemaan, onko tässä mitään järkeä. No, nyt viikonloppuna on taas matka tiedossa. Ja sitten seuraavana perjantaina kahden päivän retki Venäjälle. Eilinen mansikanpoiminta otti vähän voimille, huomenna on tarkoitus mennä uudelleen. Ei ole tietenkään pakko. Olen varmaan vain laiskistunut liikaa ja käytän sairautta tekosyynä.

Toinen kuukausi on alkanut

Minulla on tapana aina kyseenalaistaa omaa itseäni. Tässä iässä useimmat ihmiset tahtovat olla jo niin hemmetin varmoja omasta itsestään ja mielipiteidensä oikeutuksesta, he tuntuvat tienneen kaiken nuoresta saakka. Mitä siihen sanoisikaan? Joka tapauksessa minä taas olen käymistilassa koko ajan eikä minusta varmaan koskaan tule viisasta vanhaa rouvaa.

Oikeastaan minun piti kirjoittaa foolihapoista ja B-vitamiineista yleensä. Se jää nyt toiseen kertaan, koska soitin tänään terveyskeskuksen sairaanhoitajalle kysyäkseni eilisen turvakokeen tuloksia. Ajattelin käyttääkin nyt hetkisen aikaa selittääkseni itselleni ja ymmärtääkseni joitakin veriarvoja.

Veriarvoista

CRP  on enää vain 14 mg/l, kun se pari viikkoa sitten oli 31.  Minulla on tämäa arvo ollut jo pitkään koholla eli suurempi kuin 3. Huippukorkealla se oli toukokuun lopussa ennen tutkimuksiin pääsyäni, kun se oli 83. CRP on lyhennys C-reaktiivisestä proteiinista. Jos se merkitään P-CRP, se tarkoittaa, että näyte on otettu veriplasmasta. Jos edessä on S, se tarkoittaa, että näyte on otettu seerumista.

Tämä teksti on Duodecimin Terveyskirjaston sivulta:

(CPR), serppi; maksan tuottama, mm. pneumokokin seinämän C-polysakkaridiin (suurimolekyylinen sokeri) ja muidenkin bakteerien pintaan sitoutuva, komplementin aktivoitumista aiheuttava proteiini, jonka määrän suurenemista käytetään epäspesifisenä mutta herkkänä ja nopeasti ilmaantuvana infektion ja kudostuhon alkuvaiheen osoittajana.

Lisää tekstiä ja myös viitearvoista löytyy samasta paikasta.  Kun maaliskuussa 2010 kävin verikokeissa sellaisena päivänä, kun tunsin itseni äärimmäisen kipeäksi raskaiden lumitöiden seurauksena ja sairastin itse asiassa kolmisen viikkoa, arvoni oli 16. Kun sitten pääsin kymmenisen päivää myöhemmin jo parantuneena pääsin lääkärin vastaanotolle, minulle kerrottiin kahden terveyskeskuslääkärin läsnä ollessa (toinen oli harjoittelija), että itse asiassa nykyään on tutkimusten todettu osoittaneen, että arvo voi olla terveilläkin aika korkea eikä ilmineeraa sairautta. Näin jälkikäteen ajatellen, siellä oli jo alku tälle nykytilanteelle. Silloinkaan en tahtonut päästä ylös tuolista ilman kipua!! Mutta mistä minä sen olisin tiennyt. Olin taas terve.

Tavallisellakin maalaisjärjellä voi päätellä, että arvon jatkuva koholla olo myös suhteellisen matalalla viittaa tulehdukseen jossakin elimistössä, joka pitkällä tähtäimellä tuhoaa elimistöä, vaikuttaa sydämeen. Ainakin olen ollut joka kerta sitä mitattaessa hyvin kipeä. Viime marraskuussa hakeutuessani ensimmäistä kertaa olkapäitteni takia hoitoon, arvo oli 7. Silloinkin sanoin lääkärille, että kuulun sukuun, jossa tullaan lääkäriin vasta tosipaikan tullessa.

Kannattaa siis olla tarkkana tämänkin arvon kanssa,


Leukosyytit  eli veren valkosolut (B-Leuk)  olivat nyt 10,1 eli pientä laskua siinäkin edelliseen (12,2). Toukokuussa arvo oli 8. Viitearvot ovat 3,4 -8,2. Se tarkoittaa 3,4–8,2 miljardia valkosolua litrassa verta.

Aika jännä, että ollessani todella sairas, arvoni olivat normaalin rajoissa. Vaikuttivatko lääkkeet valkosolujen määrän nousuun, oletan niin. Rankka tulehdus ei nostanut minulla valkosulujen määrää, mutta kun aloitin "vaarallisten" lääkkeiden syönnin, valkosolut kerääntyivät puolustamaan elimistöäni.

Kun leukosyyttejä eritellään saadaan seuraavia valkosolunimikkeitä:

Trombosyytit olivat 266 (viitearvo 150-369)  lymfosyytit 15 (viitearvo 20-45)  ja neutrofiilit olivat 0 (viitearvo 1.5-6,7). Vähän sairaanhoitaja ihmettele neutrofiilien arvoa, mutta totesi sitten, ettei arvoissa ole kuitenkaan mitään hälyttävää.

Hemoglobiinikin on laskenut vähäsen ollen nyt vain 122 kahden viikon takaiset 124 sijasta. Hemoglobiinin pitäisi nousta, sillä viitearvot ovat naisilla 125-160 g/l. Normaalit arvoni ovat yleensä olleet siinä 140:n paikkeilla.

Maksa-arvo P-ALAT meni ohi korvieni enkä kirjoittanut sitä ylös, mutta se oli normaalin rajojen (10-45) sisällä. Toukokuussa arvoni oli 11. Tähän perehdyn joskus myöhemmin, kun saan seurantaluvut tietooni.

Olin eilen verikokeen jälkeen ja vähän humputeltuani Keravalla todella väsynyt. Päätäni alkoi särkeä ja kärsin särystä melkein koko yön. Otin illalla yhden särkytabletin, mutta se ei edes tehonnut. Nukuin poikkeuksellisesti huonosti ja nousinkin vähäksi aikaa lukemaan. Päänsärky on muuten mainittu viime perjantaina aloittamani Salazopyrinin sivuvaikutuksia. Se kyllä muistutti myös aiempia ilmanpainepäänsärkyjäni. Aamulla kuitenkin kaikki oli taas ok.

Entä tämä itseni kyseenalaistaminen. Sitähän minä tässä ehdin tehdä ja miettiä, onko tämä kirjoittaminen tästä aiheesta edes järkevää. Mutta jollen kirjoittaisi tänne, niin en kirjoittaisi tästä aiheesta minnekään muualle. Päämääräni on parantua kokonaan! Kun otan sairauteni täydellisesti haltuuni, se voi olla mahdollista tai sitten ei.

Kuukausi diagnoosin jälkeen

Eilen aamulla, kun jouduin muuttamaan ja lisäämään lääkitystä, mietin taas kerran sitä, miten vanhat ihmiset pärjäävät usein kymmenien lääkkeiden kanssa. Itselleni tuottaa jo tuskaa ajatella, miten ne (lääkkeet) mahdollisesti reagoivat vatsassani toisiinsa, jos otan ne yhtäaikaa. Ei ole ihme, että vanhana ja sairaana tulee sitten kaikenlaisia yllättäviä ongelmia varsinkin jos pää ei enää toimi entiseen tapaan tai joutuu antamaan määräysvallan toiselle yhtä höperölle tai sellaiselle, joka ei edes välitä vanhuksen hyvinvoinnista.

Omasta mielestäni en ole oikeasti vielä vanhus ja päänikin toimii, joten työnsin ajatukset taka-alalle, kun olin lääkkeeni ottanut, syönyt puuroa mehukeiton kanssa, juonut kahvia ja syönyt jopa vielä yhden croissantin ja tietenkin nielaissut ravintolisäni ja vitamiinini. Niidenkin osalta olen miettinyt yhteisvaikutuksia ja palaan asiaan, kun kirjoitan foolihaposta.

Nimittäin eilen oli rajojen kokeilupäivä sikäli, että tiedossa oli pitempi ajomatka. Tällä kertaa lähdin ystäväni Kaarinan kanssa Sastamalaan, entiseen Vammalaan Vanhan kirjallisuuden päiville. Kun ajoin takaisin kotipihaan vähän ennen puolta yötä, autoni mittarissa oli 440,4 km. Kirjoitan toiseen blogiini reissusta. Minulla ei ollut koko päivän aikana jaksamiseni suhteen minkäänlaisia ongelmia ja kuljinkin ketterämmin. Olen todella onnellinen ja kiitollinen nykyisestä olotilastani, vaikka varmaan osakiitos kuuluu myös vihaamilleni lääkkeille.

Nyt aamulla nukuttuani vähän pitempään, jotta elimistöni vaatima 7,5 -8 tuntia tuli täyteen, en ole yhtään väsyneempi. Nukuin taas erinomaisen hyvin. Unenlahjoistani olen myös todella kiitollinen. Aamut kuitenkin on kiva viettää aina välillä omassa rauhassa...

Reumahoitajan soitto

Tänään odotin minulle jo kesäkuun alussa ilmoitettua reumahoitajan soittoa. Hän soittikin  vasta iltapäivällä kakkosliittymäni numeroon tiedusteltuaan puhelinnumeroani numerotiedustelusta. Hyvinkään sairaalan tiedoissa oli jostakin syystä jokin ikivanha puhelinnumero. Oli aika ihmeellistä, ettei sitä tarkastettu minulta sinne mennessäni. En täyttänyt mitään paperia, jossa olisin numeron huomannut. Mitähän muita virheitä siellä on?  Toisaalta olisiko se edes siirtynyt paperilta sairaalaan järjestelmään. Tällaisiin yksinkertaisiin asioihin hukkuu sitten ihan turhaa aikaa.

Kysymys oli nyt lähinnä Trexan-lääkityksen määrän nostosta. Trexanhan on se sytostaatti, jota olen nyt ottanut 10 mg eli yhden tabletin kerran viikossa täsmälleen samaan aikaan. Nyt huomisesta lähtien minun tulisi nostaa määrä 15 mg:aan eli 1,5 tablettia kerran viikossa. Lääkehän ei ole aiheuttanut minulle tähän mennessä mitään sivuvaikutuksia. VIELÄ. Nyt meni kyllä ohitse, milloin nostan Trexanin 20 mg:aan eli kahteen tablettiin. Olisiko se ensi kuussa vai jo ensi viikolla? Onneksi tavoitan hoitajan puhelimitse hänen soittoaikanaan.

Otin puheeksi myös uuden lääkkeen aloituksen.

Salazopyrin

Nimittäin lääkitykseen kuuluu aloittaa kuukausi Trexanin aloituksen jälkeen sulfasalatsiinia sisältävä Salazopyrin-niminen lääke. Otan sitä aluksi huomisaamusta alkaen 2 tablettia á 500 mg päivässä, toisen aamulla ja toisen illalla. Annostusta nostetaan jatkossa aina neljään tablettiin päivässä, joskus vielä enempäänkin. Hoito voi kestää vuosia. Aivan hurjaa ja pelottavaa, mutta mitäs teet?

Sulfasalatsiini on sulfan ja aminosalisyylihapon yhdistelmä, joka ei sovi sulfalle tai asetyylihapolle allergisille.  Lääkkeen sivuvaikutuksina on pahoinvointia, vatsavaivoja ja päänsärkyä. Ihottumaa ja kuumeilua saattaa myös esiintyä, jolloin hoito on lopetettava. Lääkkeen kyljessä oleva lipuska sanoo edellä mainittujen  lisäksi yleisiä haittavaikutuksia olevan (useammalla kuin 1. potilaalla sadasta) esimerkiksi ripuli, oksentelu, ruokahaluttomuus, kutina, punoitus ja vaikutukset verenkuvaan (valkosolujen määrän väheneminen) ja maksa-arvoihin. Melko harvinaisia ovat huimaus, masennus, korvien soiminen ja vaikutukset luuytimeen ja vielä harvinaisempia verihiutaleiden määrän väheneminen, vaikea anemia, nivelkivut ja vaikutukset keskushermostoon, munuaisiin, maksaan ja haimaan ja maku- ja haju-aistin muutokset. Joskus hyvin harvoin voi esiintyä yliherkkyysreaktioia ihossa auringonvalon aiheuttamina, kasvojen turvotusta, hengenahdistusta, yskää, kurkkukipua, väysmystä, korkeaa kuumetta ja pahoinvointia.

Siitä vaan herran huomaan, että menee jatkossakin yhtä kevyesti kuin tähän saakka.

Kävinkin tänään Hyrylän apteekissa jonottamassa reseptilääkkeiden jonossa saadakseni tämän uusimman lääkkeen.  Aina yhtä paljon sairaita ihmisiä jonossa, ehdin odottaessani tutkia kaikki hyllyt ja testata yhtä käsivoidetta. Outoa, etten kuitenkaan pidä itseäni sairaana, vaikka olenkin näin vahvalla lääkityksellä.

Kirje lääkäreiltä

Tänään Hyvinkään reumalääkäreiltä Timo Väliviidalta ja Pentti Järviseltä tuli kirje. He antoivat päiväyksellä 11.6. väliarvion, jossa kerrottiin, että keuhkokuvan mukaan sydämeni on kooltaan normaali, joskin aavistuksen vasemman kammion osalta prominentti. Se tarkoittanee kookas, ulkoneva eli suurempi. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että sydämeni on suuri.

Keuhkoparenkyymissä ei näy tulehdusinfiltraatteja eikä muutakaan ajankohtaista, ei pleuranesteilyä.

Oikean polven nivelnesteessä leukosyytit 4800 (neutrofiilit 84 %), mikä löydös sopii niveltulehdukseen. Eipä ihme, kyllä se polvi onkin ollut kipein ja olisi vaatinut oikeaa hoitoa jo aiemmin. Sen verran isolta tuo määrä näyttää, vaikken siitä mitään ymmärrä.

Hoidot jatkuvat suunnitelman mukaisesti.

Aika paljon tavallisen ihmisen pitää ottaa asioista selvää, jos haluaa pysyä oman hoitonsa osalta kartalla ja ajan tasalla. Olen toki tähän saakka vielä päässyt vähällä.

Muuta

Tässä vaiheessa pitää myös alkaa vähentää Prednisonia. Huomenaamulla on sitten edessä kunnon lääkeaamu. Mutta nopeasti se haihtuu mielestä, kun lähden heti sen jälkeen ajamaan kohti Sastamalaa Vanhan kirjallisuuden päiviä. Pitää kuitenkin muistaa laittaa puhelimeen hälytys foolihappotabletin ottamisesta huomenna iltapäivällä. Siitä ehkä kirjoitankin seuraavaksi.

 

 

Ketteryys ja stressi

En ole kirjoitellut tänne mitään, koska kaikki menee entiseen tapaan. Kun ei ole sen kummempia vaivoja, jää sairauden ajattelu, siitä puhuminen ja kirjoittaminenkin taka-alalle. On aika keskittyä enemmän muihin asioihin.

Oikea polven alue ja kädet tuntuvat ja pitävät minua vielä kurissa, etten vaan lähde liian vaativiin töihin. Tänä aamuna, kun minun piti kurotella ylhäällä kylpyhuoneessa purkkia, tajusin myös sen, että en uskalla vielä olla yhtä ketterä kuin aiemmin. Korkealle kavutessakin tarvitsen vielä lyhyempiä askelia ja askelmia sen sijaan, että kiipeisin entiseen tapaan vessanpöntölle tai pöydälle. En kuitenkaan aio tässäkään antaa periksi. Voi olla, että lumityöt ja neulastenpoistot katolla olivat työnä ainakin osittain liian raskaita. Sanottiinhan sairastumiseni syyksi aluksi useankin, jopa lääkärien suusta,  liian raskasta työntekoa. Mutta kyllä 65-vuotias voi vielä tehdä kaikkea mahdollista kunhan ottaa huomioon jaksamisensa ja pitää taukoja. Minä en kyllä sitä aina ottanut huomioon vaan halusin tehdä työt yhteen menoon valmiiksi.

Stressistä ja sen käsittelystä

Kun kaikkeen muuhun yhdistää sen valtavan henkisen stressin, joka minun osaltani on jatkunut jo vuosikausia, näen nyt katsottuna siinä suurimman syyn sairastumiseeni. Lyhytaikainen stressi on  ihmiselle hyväksi ja positiivinen voimavara. Omasta mielestäni olen kyennyt aina hallitsemaan stressiäni hyvin. Vaikeat tilanteet olen selvittänyt omalta kohdaltani. Mutten ole pystynyt hoitamaan toisen ihmisen stressiä, mistä sitten pikku hiljaa kehittyi oman elämäni vaativin tilanne. Onkin vaikea päätellä niitä henkisiä ulottuvuuksia, joita nämä asiat pitävät sisällään sen lisäksi, että ne saattavat viedä ruumiillisen terveytemme.

Olen viime vuosina avoimesti tutkinut itseäni ja ympäristöäni ja parisuhteeni epäonnistumisen syitä. Muuttuminen ja kasvaminen ovat joskus kumppaneillemme pahinta, mitä voi sattua. Näin varsinkin, jos toinen ei halua hyväksyä eikä edes nähdä asioita toisen kannalta. Pahat luonnehäiriöt tuntuvat iän myötä vain pahenevan. Pinnan alla tapahtuu silloin niin paljon asioita, joita emme pysty yksin hallisemaan, manipulointia, henkistä väkivaltaa, usein ympäristölle näkymätöntä. Usein kannamme mukanamme vastuuta toisesta ihmisestä, vaikkei hän sitä edes ansaitse. Irrottautuminen vaatii voimavaroja, joita on vaikea hallita. Minäkin tiesin vuosia, mitä minun olisi tehtävä.

Kun sitten aloin irrottautua, stressi kiihtyi. Ihmettelin, miksi päässäni alkoi välillä  "soida". Nyt tajuan, että sairauteni kehittyminen alkoi silloin. Samana kesänä (2009) aloin saada niitä ajoittaisia ihmeellisiä käsivarsieni tai polveni kipeytymisiä, jotka yöunien myötä hävisivät. Ne liittyivät usein ponnistuksiin ja raskaaseen työhön. Voin nyt hyvin kuvitella, että elimistöni tarvitsi jotakin ainetta kipeästi, jota en silloin osannut sille antaa. En osannut kuvitellakaan. En ole ottanut selville, miten stressiä on tutkittu. On varmaan melko vaikeata selvittää sen vaikutusta sairastumisiin, koska me ihmiset olemme täysin erilaisia. Meillä on jopa erilaisia muita voimavaroja selvitäksemme.

Monethan alkavat hoitaa pitkäaikaista stressiään lisäämällä alkoholinkäyttöä, tupakointia, syömistään, työntekoa jne eli niiden kautta menevät kohti sairastumista. Minulle kävi taas päinvastoin, poistin elämästäni kaikki riippuvuudet, lopetin vuonna 2003 tupakanpolton kertaheitolla, en juo, olen lisännyt ravintolisien ja vitamiinien käyttöä, syönyt terveellisemmin, lisännyt erilaista liikuntaa ja erityisesti kehittänyt henkisiä harrastuksia, opiskellut.

Enpä sitten ole pahemmin edes kärsinytkään esimerkiksi unettomuudesta eikä stressi ole viime vuosina enää johtanut keväisiin ja syksyisiin masennuskausiin, joita koin 2003 - 2005. Sain ne silloin äkkiä hallintaani hankkimalla mäkikuismaa lääkkeeksi. En ole vuosiin sitä enää tarvinnut. Muu henkinen toiminta ja  Omega3:n säännöllinen käyttö E-EPA:n muodossa lienevät vaikuttaneet positiivisesti.

Työpaikkani terveysasemalla hoitaja oli kauhuissaan, kun kuuli minun käyttäneen  mäkikuisrmaa  ja pisti minut heti maksakokeisiin, koska terveyshenkilöstön mielestä siihen aikaan kaikki luontaistuotteet tuhosivat maksan. Tässä vielä linkki mäkikuismaan terveyskirjaston sivuilla. Maksa-arvoni ovat aina olleet erinomaiset.

Aloitin säännöllisen E-EPA:n käytön muistaakseni jo vuonna 2003 tai ainakin pian niiden markkinoille tulon jälkeen. Jatkoin käyttöä, koska huomasin sen positiivisen vaikutuksen, tunsin pystyväni ajattelemaan selkeästi? Sittemmin E-EPAa on paljon arvosteltu ja ylistetty perinteisiä kalanmaksaöljyjä (sisältävät EPAa) parempina, terveellisempinä, tehokkaampina ja halvempina. Mutta toisaalta myös E-EPAa ja sen vaikutuksia on jo paljon tutkittu ja jopa lääkärit Suomessa suositteleavat sitä.

En tule kirjoituksissani ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Haluan kuitenkin korostaa tässä sitä, että ihminen useimmiten vanhetessaan alkaa saada usein jo melko aikaisessa vaiheessa kaikenlaisia rappeumasairauksia, usein melko vakavia ja joutuu käyttämään kemiallisia lääkkeitä usein koko loppuikänsä. Jos joku haluaa estää sairauksia käyttämällä luonnollisia tuotteita, tosin nekin maksavat, se on hänen asiansa. Meillä on tässä elämässä vaihtoehtoja. Itse en ole varsinaisia lääkkeitä käyttänyt sairastumiseeni saakka eli olin perusterve 65-vuotias. Pistäkää paremmaksi! Vaikka eihän tämä toki kilpailua ole. Mutta ennen kuin alatte arvostella toisen valintoja!

Käsittelen myöhemmin myös niitä määriä, mitä päivittäin esim. E-EPAa ja toista Omega3-valmistetta käytän.

Tässä kirjoitukseni välissä ehdin muuten ystävän kanssa pikkulenkille ihan entiseen tapaan eikä missään tuntunut. Enkä enää puhunut vaivoistani ja sairaudestani yhtään mitään!

Juhannuksen aikoihin

21.6.2012 - 23.6.2012

Sisareni saapui juhannusaattoa edeltävänä päivänä  auttamaan minua rästiin jääneissä puutarhatöissä. Hyvää jälkeä hän saikin aikaan. Polviin saakka kasvanut ruoho (heinä) sai kyytiä ja puutarhaa kehtaa taas katsella. Päivänkakkarat, Siperian kurjenmiekat ja kesäpäivän liljat ilahduttavat silmää.

Minäkin jaksoin tehdä yllättävän paljon. Kitkin rikkaruohoja ja leikkelin kukkapenkkien reunustoja toimien trimmerinä, harjasin ja haravoin. Istuttelin ruukkuihin kasveja, jatkan sitä työtä vielä. Kävimme iltalenkillä hakemassa ison nipun lupiineja ja koiranputkia maljakoihin. Aatonaattona osteopaatin käsittely tuntui, mutta ei se menoani haitannut.

Juhannusaattona hain ystävättäreni tyttärensä koiran kanssa viettämään juhlaa kansssamme. Olipa taas hieno ilma. Siskoni auttoi ruoan laitossa ja meillä kolmella oli oikein rauhaisa ja levollinen juhannusaatto talon terassilla hyvää ruokaa syöden.

Lääkkeet ja vaikutuksia ja vointia

Juhannusaattona oli taas Trexanin vuoro. Se ainakin tuntuu sopivan minulle. Ainoa, mitä tässä parin viikon aikana olen havainnut, on se, että tukkani on jotenkin muuttunut hamppumaisemmaksi, hiuksia irtoaa pesun yhteydessä ja harjatessa vähän enemmän. Ulkopuoliset eivät huomaa mitään, hiukseni kuulemma näyttävät ulospäin edelleen kiiltäviltä ja hyvinvoivilta. Ehkä minä vain kuvittelen.

On se muuten hienoa, että pystyn jo nostamaan painavia kirjakasoja! Oikea jalka vaivaa kaikkein eniten ja onnun sitä edelleen aamupäivisin, mutta kyllä se siitä päivän mittaan vetreytyy.

Tämän kuvan pihaltani jaoin facebook-kavereille.

Osteopaatilla

Tänään (20.6.) kävin jälleen, tosin pitkästä aikaa osteopaatti Maria Simolan käsittelyssä. Hän käsitteli kehoani vähän joka puolelta, kaikkialta, missä näki tarpeen. Vasen olkavartenihan oli vielä pitkään keväällä kipeä. Nyt se on tosin siirtynyt taustalle, mutta Maritan mukaan yleensä se vähemmän käytetty käsi on heikommassa kunnossa. Hän kääntelikin käsivartta eri asentoihin ja oli sitä mieltä, että minun on alettava nyt säännöllisesti vahvistaa lihaksiani. Käsivarsia pitää vääntää myös, vaikka tekee kipeää. Nivelreuma ei vaikuta sen enempää. Hän käsitteli myös tiukkaa niskaani ja lapojani, joit minun tulee myös vahvistaa. Tuli tässä nyt mieleen, että soutaminen olisi nyt varmaan hyvä harrastus. Mutta aloitan puutarhatöistä.

Olen ehkä jo kirjoittanutkin, että jo Maria Simolan aikaisempi käsittely sai olkapääni sellaiseen kuntoon, että kestin ehkä jonkin verran paremmin sen tuskan, mitä jalkojeni kipeytyminen myöhemmin aiheutti. En voi muuta kuin suositella osteopaattia.

Tänään on muutenkin tuntunut, että jaksan jo mitä vain. Imuroin tänään koko talon. Välillä ottaa pahasti ranteesta ja tänään iltapäivällä jopa nilkasta. Katsotaan huomenna, missä kunnossa olen. Osteopaatin käsittely tuntuu yleensä vasta jälkijunassa.

Päiväseurantaa ja turvakokeita

17.6.2012 - 19.6.2012

Eteenpäin ollaan menossa, koska tällä kertaa Trexan ei tuonut sen kummempaa väsymystä. Koko päivän jatkunut sade, välillä kaatosade ja pimeä päivä eivät edes vaikuttaneet.

18.6.2012

Tänään kävin terveyskeskuksessa antamassa verta seurantakokeeseen. Minulta otettiin PVK+TKD, Alat ja CRP. Sain selville, että seuraava lääkehoidon seurantakoe on sinne syötetty, mutta heinäkuussa ei enää ole enää.

Tänään iltapäivällä olinkin sitten taas uupunut ja nukkua tohotin sohvalla.

19.6.2012

Turvakoeseuranta

Tänään soitin kello 12:n jälkeen terveyskeskuksen sairaanhoitajalle saadakseni tietää edes jotakin eilisen verikokeen tuloksesta. Jouduin jonottamaan ainakin 10-15 minuuttia, ennenkuin ystävällinen hoitaja vastasi minulle. Arvoni olivat parantuneet. CRP oli enää 31, minkä varmaan joku väittäisi olevan normaali kuten minulle aiemmin aina väitettiin sen ollessa siinä 16 tai 17. Taitaa olla aika henkilökohtainen arvo eikä kerro juuri siitä hetkestä paljon mitään. Pitääpä ottaa siitäkin jatkossa selvää. Hemoglobiini oli jo 124, mikä on vielä minulle aika huono, kun se normaalisti verenluovutuksissa on yleensä ollut siinä 140:n paikkeilla. Leukosyytit olivat 17,2. Se luku ei sanonut minulle mitään, ei vielä. Maksa-arvot olivat hyvät. Hoitaja lupasi jutella vielä heidän reumahoitajan ? kanssa ja soittaa minulle myöhemmin takaisin, jos jotakin ilmeni.

Kysyin myös turvakokeista, mutta hänen mielestään ne olivat oikein syötetty. Lääkärin ohjeessa ne ovat vähän eri tavalla kuin Hyvinkään reumahoitajan antamassa lapussa. Kyselen asiasta vielä häneltä, että osaan merkitä ajat itselleni oikein.

Eipä tässä sitten muuta kuin, että olotilani on ollut ihan hyvä ja olen tosi aktiivinen henkisesti. Selvittelen kaikkia rästiin jääneitä asioita ja yritän saada selvää paperikasoistani. On hyvä saada niitä järjestykseen, jotta voin edetä harrastuksissani.

Kalsium ja magnesium

16.6.2012

Tänään olen yrittänyt perehtyä kalsiumin ja magnesiumin suhteeseen. Kyseessä on äärimmäisen tärkeä ja merkittävä suhde. Hivenainetutkimuksella ehkä voidaan selvittää asia, mutta eikö yleinen vointi ole myös merkityksellinen? Liitän tähän kokoamani tiedon, mutta antakaa anteeksi, jos siellä on jotakin epätarkkuutta. Tässä bloggerin systeemissä on minulla vielä paljon opiskeltavaa. Tekstieni ulkonäkökin on epäonnistunut, huomaan, mutta en ehdi nyt kaikkea korjata. Paikoin en saa edes millään keinolla asettelua haluamakseni ja fontitkin toimivat oman haluns mukaisesti.

Eilinen päivä meni Lahdessa. Ajo edestakaisin kävi vähän enemmän käsivarsiin, tunsin sen aamulla, mutta aamullahan tunnen nivelreuman oireita muutenkin enemmän ennenkuin kortisoni alkaa vaikuttaa. Huolimatta eilen aamuisesta Trexan-lääkityksestä, olen tänään jaksanut erinomaisesti.

Kalsium ja magnesium

Tänään siis päätin tarkistaa magnesium-kalsium-tilanteeni, koska siihen liittyvät asiat tulivat puheeksi facebookissa. Nythän teemme runsaasti raparperiruokia, kun varret ovat parhaimmillaan. Itsekin olen jo muutaman kerran tehnyt itselleni helpon ja nopean jälkiruoan, jota olen useana päivänä sitten syönyt. Olen lisännyt pari omenaa paistokseen, koska saan niistä luonnollista makeutta ettei tarvitse lisätä paljon sokeria. Minulla kun sattuu nyt olemaan kotona vain vaaleata sokeria. En käytä muutenkaan sokeria paljon, mutta kyllä sitä muutama teelusikallinen viikossa menee joka tapauksessa. Raparperissa on paljon kalsiumia, mutta myös magnesiumia. Jotenkin vaan tuntuu, että meillä on aina korostettu enemmänkin raparperin käytön vaarallisuutta ottamatta huomioon sen vähäistä käyttöä.

  

Oma käyttö

Välikommentit eri lähteistä. Reumalääkäri määräsi minulle Calcichew 500 mg-purutabletteja yhden kappaleen päivässä. Tabletti on kalsiumkarbonaattia.

Itse olen ottanut iltaisin jo pitkään 2 tai 3 tai joskus 4 GNLD:n Kal-Mag Plus D-tablettia. Purkin ohjeessa suositeltu 3 tabletin päivittäinen annos sisältää kalsiumkarbonaattia 450 mg (%RDA:sta 56), magnesium-oksidia 225 mg (75) ja vitamiini D3 (kolekalsiferolia 3 yksikköä)(60).

Magnesiumoksidi ehkäisee munuaiskiviä, kertoo tuore katsaus (2011). Tohtori Tolosen sivuilta.

Flyttien mukaan magnesiumoksidi vaikuttaa laksatiivisesti, koska se ei imeydy vaan jää suoleen ollen näin ollen hyvä ummetuslääke, muttei korjaa magnesiumin puutetta.

Lisäksi olen aamuisin aamiaisen yhteydessä ottanut 1 tabletin Solgarin 400 mg sisältävän magnesiumsitraatti tabletin. Tutkimusten mukaan Magnesium Research –julkaisussa ilmestyneet tulokset osoittavat, että magnesiumsitraatti on sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä paremmin imeytyvä ja pysyy siten elimistössä pidempään kuin magnesiumoksidi tai magnesium aminohappokelaattimuodossa.

Huhti-toukokuun tuskissani tilasin Magnesor -nimistä magnesium-öljyä. Magnesor - magnesiumkloridituotteet ovat puhtainta tunnettua nestemäistä magnesiumliuosta. Tämä farmaseuttisesti korkealaatuinen liuos on peräisin 1600 - 2000 metrin syvyydestä alueelta, joka on ollut muinaista Zechsteinin merenpohjaa nykyisen Alankomaiden pohjoisosassa (aito Zechstein inside). Tämä muinainen merivesi on säilynyt puhtaana ja koskemattomana ilman ja meriveden saasteilta 250 miljoonaa vuotta. Valmistusprosessi tapahtuu korkeiden laatustandardien mukaisesti ja on sertifioitu kansainvälisillä ISO 9001 ja ISO 14001 sertifikaateilla.Imeytymätön kalsium voi varastoitua mihin tahansa kehon osaan. Niveliin kertynyt ylijäämä aiheuttaa atriittia, sydämessä se tukkeuttaa verisuonia ja voi aiheuttaa sydänvaurion. Terveessä solussa on korkea magnesiumpitoisuus ja matala kalsiumpitoisuus. (Magnesorin myynti-esite)

Sivelin sitä kipeisiin paikkoihin ja se tuntui aina hetken auttavan.

Lisää tietoa eri lähteistä

Tuula Laamanen: Ravintoterapian käsikirja

- kalsium ja magnesium elintoimintojen voimakaksikko- työskentelevät parina- vakka ja kansi

- emme saa tarpeeksi ravinnosta

- jos syö runsaasti magnesiumia muttei kalsiumia, elimistö ottaa puuttuvan elimistön varastoista kuten luustosta ja hampaista, joissa 99 % kehon kalsiumista. 1 % veressä ja kudoksissa.

- jos syö paljon kalsiumia, muttei saa riittävästi magnesiumia, luovuttaa luusto sitä puuttuvan määrän tarvittaviin systeemeihin.

- magnesiumia kehossa arviolta noin 25 g, josta luustossa 60 %, lihaksissa 27 5 ja 6-7 % solujen sisäisissä nesteissä

- magnesiumia tarvitaan yli 300 aineenvaihduntaprosessiin

- kalsiumia tarvitaan pääosin solujen ulkopuolisiin nesteisiin

- kalsium saattaa joskus jäädä imeytymättä ja kerääntyy kivinä ja kalkkeutumina eri puolille kehoa

- parhaita lähteitä ovat kalsiumkarbonaatti ja magnesium-oksidi

- dolomiitti ja luujauho myrkyllisiä

- kalsiumkarbonaattia tulee saada yli 500 mg päivässä elimistön tarpeita ajatellen

- lisäksi maitohappobakteereja, koska kalsiumkarbonaatti tehostaa niiden toimintaa suolistossa

- aikuisen tarve kalsiumia on 1200-1300 mg päivä

- aikuisen tarve magnesiumia 350-420 mg päivässä

Tohtori Tolonen:

Magnesiumin saantisuositusta tulisikin pikaisesti nostaa nykyisestä 350 mg:sta ainakin 500 mg:aan päivässä (naisille annettu viranomaissuositus on vain 280 mg/vrk, mikä on aivan liian vähän).


Knut T. Flyttie: Vitamiinivallankumous, aktiivisen itsehoidon opas kertoo seuraavaa:

- kalsiumin tarve pitkäaikaisessa ennaltaehkäisyssä 1500 mg/päivä

- magnesiumin tarve 1000 mg päivässä eli suuremmat

- luuranko sisältää noin 99 % elimistön sisältämästä 1,5 kgsta kalsiumia

- elimistön kalsiumpitoisuus on solujen ulkopuolella 10.000 kertaa niin korkea kuin sisäpuolella

- magnesium toimii soluihin johtavissa kalsiumkanavissa venttiilin tavoin

- magnesium säätelee myös pumppua, joka myöhemmin poistaa kalsiumin solusta ja valmistaa sen seuraavaan impulssiin

- fyysinen harjoittelu nopeuttaa tätä kemiallista prosessia

- jos pumpputoiminto pettäisi kalkki myrkyttäisi solun, lihasolun kohdalla se joutuisi kouristukseen, valtimoiden osalta verenpaine nousee, kun valtimoiden putkimaiset lihakset supistuvat

- kolme elintä säätelevät kalsiumtaloutta: kalsium imeytyy suolesta, munuaiset säätelevät sen eritystä ja pidättämistä, luusto varastoi sitä tarpeen mukaan (osteoblasti) ja vapauttaa sitä siten, että luut haurastuvat (osteoklastit)

- siis luuranko säätelee ja pitää varastoa

- kalsiumin otto, eritys tai varastointi luuaineksessa riippuu useista eri tekijöistä: lisäkilpirauhashormonin ja D-vitamiinin yhteisvaikutuksesta, kilpirauhasen kalsitonihormonista (pienessä määrin) ja fyysisestä toimintatasosta

- kalsiumin liikasaanti saattaa syventää masennuksia ja aktivoida tulehduksia, mutta asia vaatii lisätutkimuksia

- naiset usein nauttivat runsaasti kalsiumia ja D-vitamiinia luukadon ehkäisyyn, mikä saattaa aiheuttaa kalsiumin kertymisen pehmytkudoksiin, jolloin sisäelimet kalkkiutuvat, mutta luusto ei vahvistu - amerikkalaiset kutsuvat tätä kalsifylaksiaksi

- suuret kalsiummäärät tulisi nauttia yhdessä magnesiumin ja B6-vitamiinin kanssa ja D-vitamiinia mukana vain niukasti tai ei lainkaan

- fosforin liikasaanti voi johtaa puutokseen (esim.liha, kala, muna ja leipä sisältävät), suhde parhain kasviksissa (1:2)

- paljon kalsiumia sisältävät mm. lehtikaali, sitruuna, porkkana, sipuli, tomaatti,maito, juusto, raparperi, pinaatti, peruna, aprikoosi,persilja, munankeltuainen (kirjoitin tähän lähinnä niitä, mitä minä syön)