En ole kirjoitellut tänne mitään, koska kaikki menee entiseen tapaan. Kun ei ole sen kummempia vaivoja, jää sairauden ajattelu, siitä puhuminen ja kirjoittaminenkin taka-alalle. On aika keskittyä enemmän muihin asioihin.
Oikea polven alue ja kädet tuntuvat ja pitävät minua vielä kurissa, etten vaan lähde liian vaativiin töihin. Tänä aamuna, kun minun piti kurotella ylhäällä kylpyhuoneessa purkkia, tajusin myös sen, että en uskalla vielä olla yhtä ketterä kuin aiemmin. Korkealle kavutessakin tarvitsen vielä lyhyempiä askelia ja askelmia sen sijaan, että kiipeisin entiseen tapaan vessanpöntölle tai pöydälle. En kuitenkaan aio tässäkään antaa periksi. Voi olla, että lumityöt ja neulastenpoistot katolla olivat työnä ainakin osittain liian raskaita. Sanottiinhan sairastumiseni syyksi aluksi useankin, jopa lääkärien suusta, liian raskasta työntekoa. Mutta kyllä 65-vuotias voi vielä tehdä kaikkea mahdollista kunhan ottaa huomioon jaksamisensa ja pitää taukoja. Minä en kyllä sitä aina ottanut huomioon vaan halusin tehdä työt yhteen menoon valmiiksi.
Stressistä ja sen käsittelystä
Kun kaikkeen muuhun yhdistää sen valtavan henkisen stressin, joka minun osaltani on jatkunut jo vuosikausia, näen nyt katsottuna siinä suurimman syyn sairastumiseeni. Lyhytaikainen stressi on ihmiselle hyväksi ja positiivinen voimavara. Omasta mielestäni olen kyennyt aina hallitsemaan stressiäni hyvin. Vaikeat tilanteet olen selvittänyt omalta kohdaltani. Mutten ole pystynyt hoitamaan toisen ihmisen stressiä, mistä sitten pikku hiljaa kehittyi oman elämäni vaativin tilanne. Onkin vaikea päätellä niitä henkisiä ulottuvuuksia, joita nämä asiat pitävät sisällään sen lisäksi, että ne saattavat viedä ruumiillisen terveytemme.
Olen viime vuosina avoimesti tutkinut itseäni ja ympäristöäni ja parisuhteeni epäonnistumisen syitä. Muuttuminen ja kasvaminen ovat joskus kumppaneillemme pahinta, mitä voi sattua. Näin varsinkin, jos toinen ei halua hyväksyä eikä edes nähdä asioita toisen kannalta. Pahat luonnehäiriöt tuntuvat iän myötä vain pahenevan. Pinnan alla tapahtuu silloin niin paljon asioita, joita emme pysty yksin hallisemaan, manipulointia, henkistä väkivaltaa, usein ympäristölle näkymätöntä. Usein kannamme mukanamme vastuuta toisesta ihmisestä, vaikkei hän sitä edes ansaitse. Irrottautuminen vaatii voimavaroja, joita on vaikea hallita. Minäkin tiesin vuosia, mitä minun olisi tehtävä.
Kun sitten aloin irrottautua, stressi kiihtyi. Ihmettelin, miksi päässäni alkoi välillä "soida". Nyt tajuan, että sairauteni kehittyminen alkoi silloin. Samana kesänä (2009) aloin saada niitä ajoittaisia ihmeellisiä käsivarsieni tai polveni kipeytymisiä, jotka yöunien myötä hävisivät. Ne liittyivät usein ponnistuksiin ja raskaaseen työhön. Voin nyt hyvin kuvitella, että elimistöni tarvitsi jotakin ainetta kipeästi, jota en silloin osannut sille antaa. En osannut kuvitellakaan. En ole ottanut selville, miten stressiä on tutkittu. On varmaan melko vaikeata selvittää sen vaikutusta sairastumisiin, koska me ihmiset olemme täysin erilaisia. Meillä on jopa erilaisia muita voimavaroja selvitäksemme.
Monethan alkavat hoitaa pitkäaikaista stressiään lisäämällä alkoholinkäyttöä, tupakointia, syömistään, työntekoa jne eli niiden kautta menevät kohti sairastumista. Minulle kävi taas päinvastoin, poistin elämästäni kaikki riippuvuudet, lopetin vuonna 2003 tupakanpolton kertaheitolla, en juo, olen lisännyt ravintolisien ja vitamiinien käyttöä, syönyt terveellisemmin, lisännyt erilaista liikuntaa ja erityisesti kehittänyt henkisiä harrastuksia, opiskellut.
Enpä sitten ole pahemmin edes kärsinytkään esimerkiksi unettomuudesta eikä stressi ole viime vuosina enää johtanut keväisiin ja syksyisiin masennuskausiin, joita koin 2003 - 2005. Sain ne silloin äkkiä hallintaani hankkimalla mäkikuismaa lääkkeeksi. En ole vuosiin sitä enää tarvinnut. Muu henkinen toiminta ja Omega3:n säännöllinen käyttö E-EPA:n muodossa lienevät vaikuttaneet positiivisesti.
Työpaikkani terveysasemalla hoitaja oli kauhuissaan, kun kuuli minun käyttäneen mäkikuisrmaa ja pisti minut heti maksakokeisiin, koska terveyshenkilöstön mielestä siihen aikaan kaikki luontaistuotteet tuhosivat maksan. Tässä vielä linkki mäkikuismaan terveyskirjaston sivuilla. Maksa-arvoni ovat aina olleet erinomaiset.
Aloitin säännöllisen E-EPA:n käytön muistaakseni jo vuonna 2003 tai ainakin pian niiden markkinoille tulon jälkeen. Jatkoin käyttöä, koska huomasin sen positiivisen vaikutuksen, tunsin pystyväni ajattelemaan selkeästi? Sittemmin E-EPAa on paljon arvosteltu ja ylistetty perinteisiä kalanmaksaöljyjä (sisältävät EPAa) parempina, terveellisempinä, tehokkaampina ja halvempina. Mutta toisaalta myös E-EPAa ja sen vaikutuksia on jo paljon tutkittu ja jopa lääkärit Suomessa suositteleavat sitä.
En tule kirjoituksissani ottamaan kantaa puolesta tai vastaan. Haluan kuitenkin korostaa tässä sitä, että ihminen useimmiten vanhetessaan alkaa saada usein jo melko aikaisessa vaiheessa kaikenlaisia rappeumasairauksia, usein melko vakavia ja joutuu käyttämään kemiallisia lääkkeitä usein koko loppuikänsä. Jos joku haluaa estää sairauksia käyttämällä luonnollisia tuotteita, tosin nekin maksavat, se on hänen asiansa. Meillä on tässä elämässä vaihtoehtoja. Itse en ole varsinaisia lääkkeitä käyttänyt sairastumiseeni saakka eli olin perusterve 65-vuotias. Pistäkää paremmaksi! Vaikka eihän tämä toki kilpailua ole. Mutta ennen kuin alatte arvostella toisen valintoja!
Käsittelen myöhemmin myös niitä määriä, mitä päivittäin esim. E-EPAa ja toista Omega3-valmistetta käytän.
Tässä kirjoitukseni välissä ehdin muuten ystävän kanssa pikkulenkille ihan entiseen tapaan eikä missään tuntunut. Enkä enää puhunut vaivoistani ja sairaudestani yhtään mitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti