Kelan päätös

Eilen tuli postitse Kelan päätös oikeudesta lääkkeiden korvaukseen, joka on voimassa hakemuksen saapumispäivästä 7.6.2012 alkaen ilman määräaikaa, ei siis edellisestä päivästä, kun olen jättänyt sen Kelan Hyrylän toimistoon. Päätös on annettu 5.7.

Päätöksen mukaan saan 72 prosenttia valmisteen korvausperusteesta. Sairaus, joka siihen oikeuttaa on määritelty seuraavasti "Hajapesäkkeiset sidekudostaudit, reumaattiset niveltulehdukset ja niihin verrattavat tilat (202)."

Päätöksessä on lisäksi lueteltu perustelut ja lainkohdat ja mahdollisuudet valittaa.  Lääke pitää myös olla lääkkeiden hintalautakunnan hyväksymä erityiskorvattavaksi valmisteeksi valtioneuvoston asetuksessa säädetyn sairauden hoidossa. Lisäksi lääkkeellä pitää olla lääkkeiden hintalautakunnan vahvistama hinta.

Omia tietojani pääsen katsomaan Kelan sähköisten asiointipalvelujen kautta. Tänään posti toikin jo uuden Kela-kortin, jossa merkintä AE 202.

Vanhojen ihmisten on vaikea päästä hoitoon

Tapasin viikonlopun ja maanantain aikana itseäni vanhempia ystäviäni, jotka ovat siinä 80 vuoden hujakoilla. Keskustelimme paljon kaikenlaista. Nyt kun olen erityisen kiinnostunut myös yleisesti näistä sairauksiin, lääkkeisiin ja hoitoihin liittyvistä asioista, saan kuulla ja kuulen paljon sellaista, mikä aikoinaan olisi mennyt ohitse enkä olisi edes välttämättä ymmärtänyt.

Usein on sattuman kauppaa, että 80-vuotias tai jo varmaan paljon nuorempi pääsee seulan läpi erikoishoitoon tai leikkaukseen.  Hän saa usein juosta terveyskeskuksessa vaikka kuinka paljon ennen kuin hänet otetaan vakavasti. Sattuma voi olla vaikkapa nuori sijaislääkäri, jolla ihanteet ovat vielä tallella ja joka tutkiikin vakituiselle lääkärille tutun potilaan kunnolla eikä työnnä häntä ulos. Sijainen ei sitten saa antaa lähetettä, mutta hän on tutkinut ja rekisteröinyt asian ja sairastava voi sitten pistää kovan kovaa vastaan. Olikin ilo nähdä, kuinka leikkaus oli vienyt kivut ja tuonut uuden vaihteen päälle.

Kokematon yrittäjä joutuu ensin tutustumaan siihen ajatusmaailmaan, joka omassa terveyskeskuksessa vallitsee. On äärimmäisen vaikea tajuta sitä, että ehkä vielä lievästi sairasta ihmistä pallotellaan ja syyllistetään hänen vanhuudellaan, kulumillaan, nivelrikoillaan ja osteoporoosillaan kuten minun kohdallani kävi. Mikäänhän ei pitänyt paikkaansa. Olen toki eläkeikäinen, mutta olen säästynyt kivuilta, kulumilta ja niveleni ovat kunnossa. Mistä tietämätön voi tietää, mitä kokeita pitää ottaa, jotta reumasairaudet saataisiin suljettua pois?  Sen kysymyksen kanssahan menin maaliskuussa lääkärille. Mistä siskoni tiesi kesällä 2010 esittää kysymyksen, ettei vaan sairasta syöpää? Meillä kummallakin oli vahvat epäilyt omasta sairaudestamme, mutta meitä molempia vähäteltiin.

Minulla oli onnea. Aloin itkeä, en voinut millään ymmärtää, että lääkärin määrittelemään nivelrikkoon sairastutaan yhtäkkiä ja ollaan niin mahdottoman kipeitä. Olihan äidillänikin polvissaan nivelrikkoa, joka aiheutti hänellä särkyä. Kuitenkin hän oli ketterä loppuun saakka, hän kuoli 88-vuotiaana. Minulla oli onnea, että lääkäri pisti minut verikokeeseen, jossa otettiin se seropositiivisuus-arvo, mikä vei minua eteenpäin.

Sisarellani ei aikanaan ollut onnea, vaikka hänen kysymyksensä sisälsi myös diagnoosin. Minun on vaikea tietää, josko hän olisi vielä hengissä, jos ensimmäinen lääkäri olisi kuunnellut tarkalla korvalla.

Menin tapani mukaan sivuraiteille. Keskustelut avaavat silmiä moneen suuntaan ja ovat todella opettavaisia. Tässä blogissa kuitenkin käsittelen asioita melko pintapuolisesti enkä ota koko henkistä kapasiteettiani käyttöön. Kun puhumme paranemisesta, henkisyydellä ja uskolla on uskomattoman tärkeä osuus. Ystävieni kanssa keskustelu toi ne asiat taas voimakkaasti esille. Se on kuitenkin toinen juttu, johon palaan muilla foorumeilla.

Kuulin viikonlopun aikana myös eräältä kaukaiselta sukulaiselta, että hän on parantunut sekä selkäranka- että nivelreumasta. En ehtinyt tilanteessa kysellä sen enempää, mutta tapaan hänet pian uudelleen ja haastattelen tarkasti.

Olen jaksanut hyvin, vaikka matka pitkine ajoineen väsyttikin. Ylihuomenna olen sitten lähdössä Karjalaan kahden päivän reissulle.