Toinen kuukausi on alkanut

Minulla on tapana aina kyseenalaistaa omaa itseäni. Tässä iässä useimmat ihmiset tahtovat olla jo niin hemmetin varmoja omasta itsestään ja mielipiteidensä oikeutuksesta, he tuntuvat tienneen kaiken nuoresta saakka. Mitä siihen sanoisikaan? Joka tapauksessa minä taas olen käymistilassa koko ajan eikä minusta varmaan koskaan tule viisasta vanhaa rouvaa.

Oikeastaan minun piti kirjoittaa foolihapoista ja B-vitamiineista yleensä. Se jää nyt toiseen kertaan, koska soitin tänään terveyskeskuksen sairaanhoitajalle kysyäkseni eilisen turvakokeen tuloksia. Ajattelin käyttääkin nyt hetkisen aikaa selittääkseni itselleni ja ymmärtääkseni joitakin veriarvoja.

Veriarvoista

CRP  on enää vain 14 mg/l, kun se pari viikkoa sitten oli 31.  Minulla on tämäa arvo ollut jo pitkään koholla eli suurempi kuin 3. Huippukorkealla se oli toukokuun lopussa ennen tutkimuksiin pääsyäni, kun se oli 83. CRP on lyhennys C-reaktiivisestä proteiinista. Jos se merkitään P-CRP, se tarkoittaa, että näyte on otettu veriplasmasta. Jos edessä on S, se tarkoittaa, että näyte on otettu seerumista.

Tämä teksti on Duodecimin Terveyskirjaston sivulta:

(CPR), serppi; maksan tuottama, mm. pneumokokin seinämän C-polysakkaridiin (suurimolekyylinen sokeri) ja muidenkin bakteerien pintaan sitoutuva, komplementin aktivoitumista aiheuttava proteiini, jonka määrän suurenemista käytetään epäspesifisenä mutta herkkänä ja nopeasti ilmaantuvana infektion ja kudostuhon alkuvaiheen osoittajana.

Lisää tekstiä ja myös viitearvoista löytyy samasta paikasta.  Kun maaliskuussa 2010 kävin verikokeissa sellaisena päivänä, kun tunsin itseni äärimmäisen kipeäksi raskaiden lumitöiden seurauksena ja sairastin itse asiassa kolmisen viikkoa, arvoni oli 16. Kun sitten pääsin kymmenisen päivää myöhemmin jo parantuneena pääsin lääkärin vastaanotolle, minulle kerrottiin kahden terveyskeskuslääkärin läsnä ollessa (toinen oli harjoittelija), että itse asiassa nykyään on tutkimusten todettu osoittaneen, että arvo voi olla terveilläkin aika korkea eikä ilmineeraa sairautta. Näin jälkikäteen ajatellen, siellä oli jo alku tälle nykytilanteelle. Silloinkaan en tahtonut päästä ylös tuolista ilman kipua!! Mutta mistä minä sen olisin tiennyt. Olin taas terve.

Tavallisellakin maalaisjärjellä voi päätellä, että arvon jatkuva koholla olo myös suhteellisen matalalla viittaa tulehdukseen jossakin elimistössä, joka pitkällä tähtäimellä tuhoaa elimistöä, vaikuttaa sydämeen. Ainakin olen ollut joka kerta sitä mitattaessa hyvin kipeä. Viime marraskuussa hakeutuessani ensimmäistä kertaa olkapäitteni takia hoitoon, arvo oli 7. Silloinkin sanoin lääkärille, että kuulun sukuun, jossa tullaan lääkäriin vasta tosipaikan tullessa.

Kannattaa siis olla tarkkana tämänkin arvon kanssa,


Leukosyytit  eli veren valkosolut (B-Leuk)  olivat nyt 10,1 eli pientä laskua siinäkin edelliseen (12,2). Toukokuussa arvo oli 8. Viitearvot ovat 3,4 -8,2. Se tarkoittaa 3,4–8,2 miljardia valkosolua litrassa verta.

Aika jännä, että ollessani todella sairas, arvoni olivat normaalin rajoissa. Vaikuttivatko lääkkeet valkosolujen määrän nousuun, oletan niin. Rankka tulehdus ei nostanut minulla valkosulujen määrää, mutta kun aloitin "vaarallisten" lääkkeiden syönnin, valkosolut kerääntyivät puolustamaan elimistöäni.

Kun leukosyyttejä eritellään saadaan seuraavia valkosolunimikkeitä:

Trombosyytit olivat 266 (viitearvo 150-369)  lymfosyytit 15 (viitearvo 20-45)  ja neutrofiilit olivat 0 (viitearvo 1.5-6,7). Vähän sairaanhoitaja ihmettele neutrofiilien arvoa, mutta totesi sitten, ettei arvoissa ole kuitenkaan mitään hälyttävää.

Hemoglobiinikin on laskenut vähäsen ollen nyt vain 122 kahden viikon takaiset 124 sijasta. Hemoglobiinin pitäisi nousta, sillä viitearvot ovat naisilla 125-160 g/l. Normaalit arvoni ovat yleensä olleet siinä 140:n paikkeilla.

Maksa-arvo P-ALAT meni ohi korvieni enkä kirjoittanut sitä ylös, mutta se oli normaalin rajojen (10-45) sisällä. Toukokuussa arvoni oli 11. Tähän perehdyn joskus myöhemmin, kun saan seurantaluvut tietooni.

Olin eilen verikokeen jälkeen ja vähän humputeltuani Keravalla todella väsynyt. Päätäni alkoi särkeä ja kärsin särystä melkein koko yön. Otin illalla yhden särkytabletin, mutta se ei edes tehonnut. Nukuin poikkeuksellisesti huonosti ja nousinkin vähäksi aikaa lukemaan. Päänsärky on muuten mainittu viime perjantaina aloittamani Salazopyrinin sivuvaikutuksia. Se kyllä muistutti myös aiempia ilmanpainepäänsärkyjäni. Aamulla kuitenkin kaikki oli taas ok.

Entä tämä itseni kyseenalaistaminen. Sitähän minä tässä ehdin tehdä ja miettiä, onko tämä kirjoittaminen tästä aiheesta edes järkevää. Mutta jollen kirjoittaisi tänne, niin en kirjoittaisi tästä aiheesta minnekään muualle. Päämääräni on parantua kokonaan! Kun otan sairauteni täydellisesti haltuuni, se voi olla mahdollista tai sitten ei.