Voimat palaavat

Eilen kehuin, kuinka minulla on jo ruista ranteissa. Imuroin kaikki huoneet hyvin, kun en kuurosateiden takia päässyt rikkaruohoja kitkemään. Tänä aamuna on sitten taas takapakkia. Pestessäni hiuksiani ja suihkussa ollessani, kirkaisin jo pari kertaa, kun tietyt liikkeet satuttivat kipakasti oikeaa kättäni ja rannettani. Rannetuki saa taas olla hetken kädessäni, etten intoilisi liikaa.

Aamut yritänkin nykyään viettää omassa rauhassani ja tehdä maltillisia kotipuuhia ja korkeintaan kuljeskella pihalla valokuvaamassa. Lääkkeiden vaikutus tuntuu sitten iltapäivällä vahvistuvan ja antavan minulle harhakuvan ylivoipaisuudesta. Mutta liike ja liikkuminen eivät ole suinkaan pahasta. Viime aikoina liikkumiseni on ollut pääasiassa yhteydessä tekemisiini eikä varsinaista kuntoilua. Sen aika koittaa kyllä vielä.

Tänään olen lähdössä tyttärenpoikani Artun kanssa Helsinkiin kesäretkelle. Menemme bussilla. Koko kevään jouduin välttämään bussia ja käyttämään vain omaa autoa, mutta nyt siihen ei enää ole mitään esteitä, kun jalkani toimivat  taas lähes normaalisti.

Olen matkan jälkeen nukkunut taas hyvin ja sikeästi. Tunnen näkeväni mahdottoman paljon unia ja seikkailen yön aikana ties missä, mutta valvetilassa en niitä muista muuten. Olen joka päivä kiitollinen, että olen näin hyvässä kunnossa. Minun on jo hiukan hillittävä itseäni, etten vielä intoilisi liikaa halussani auttaa muita ihmisiä. Minun on myös opeteltava suojaamaan itseni negatiiviselta energialta. Ne ovat niitä henkimaailman asioita, joilla on myös vaikutus fyysiseen hyvinvointiimme. Mutta niistä toisella kertaa.

Kun olotila paranee, tahtoo myös herkästi jättää väliin kunnon ruoan ja unohtaa osan päivän lisäravinteista. Siinäkin minun on parannettava toimintaani. Lupaankin lähiaikoina käsitellä  käyttämiäni tärkeitä ravintolisiä.